Röpötööri

Soanen maenita (humpahtava hilla-runo) Soanen maenita nyt pari sannaa kesän hillasavosta soatta tässä siitä kuikistella vaekka sormiin ravosta kun äsken kulin korvessa  ja ihan avosoetakin niin sanova voen varmuvella että HILLOJA, niitä tulloo joetakin Että mummat heittäkäätte pijan rollaattorinne mäkkeen ja parin viikon perästä peäsettä kypsät hillat näkkeen ja löytyy toki hillahulluja  myös meistä ukkoesta eikä hilla-aekaan valitella vaemalluksie, eikä nennää tukkoesta Eikä terveyskeskuksessa kukkaan jouvva kulukemaan että melekeenpä sen laetoksen joutas hilla-aekaan sulukemaan vaen tijjättehän kuitennii sen lasareetin vuojeosaston sillä kukatietää hilla-aekaan joku täysin tementoetuneena on Mutta meillä joella kumikenkät jollaellaella pittää vettä ollaan sitten töessä, lomalla taekkka kenties saahaan eläkettä se hillahomma tosijaannii mennö melekolaella pahhoen aevoehin ja vasta lumen tultuva taas keskityttään niihin raopan vaevoehin

Kaikkihan tietävät Seinen tuttu on Ganges ja kukaties Niili vaen ei moni oo kuusaalla mikä on Takapuron rohviili ei siitä taejjeta maenita tämän maan historijassa vaen meikä siellä poekossa ussein kuluki kalastamassa Se saapi alakusa jostaki Suimukunnaan lomasta eikä lie lauluja liijjaksi laajittu oo tuosta purosta somasta saapi sen korvessa hirvet ihan rauhassa konkoella ja joskus vuosikymmenie sitte siinä oli sija myös tonkoella Vaen sen pilasivat aekonaan ne valtijon ojitusherrat sitä on miehissä uksittu teällä usseammat kerrat vaen sen alaossaan ei onneksi yltäny kaevurin kauha ja vaekka oesi Kostossa myteri niin assuupi puron vessiissä rauha Vielä usseinkin aatteissaen kun on tyventä illalla istumma naapurin poekaen kans sen puisella sillalla ja sillon Takapuron pinnalla vilahtaa ahvenen väre tae hauki ja ihan syvämmeen sattuu kun kirja on lapsuusmuistoehin auki Että tämmönen Takapuro Kostoon laskoopi korvesta vettä vaekka eihän se puro oo iso