Röpötööri

 Hyvvää elokuun 26. päevän ehtoota, vettä sattaa ja ilta pimenöö. Koera haukkuo louskuttaa häkissäsä ja kissa mahtaa köllötellä liiterin alla taekka lienekkö puskeutunu vanhaan talloon jonku ryysykasan peälle köllöttelemään. Kanttura paskoo navetassa allesa ja saattaapa jollakulla nestemäenennii jätös ripistä looriin ritilöejjen välistä. Seittemensattaatuhatta kärpästä tutkii ommaa anatoomijaasa navetan katossa, tae siis laepijossa ja tutkaeloo, että montako jalakaa pittää olla katossa kiinni ettei puttoa. Ja jos putovaaki, niin eihä kärpäselle silon mittäää satu, sen kun panno siipesä väpättämmään ja lentää lehmän kylykeen veritöehin...  Ja välliin ronklahtaa maetohuoneen puolella jäehytyskonneisto peälle, taekka aenaski se sekottaja ja räystäeltä tippuu vettä ja ne vesiatomit pyrkiytyy kulukeutummaan alamäkkeen, ensinnä Kostonjärveen, siitä Kostonjokkeen, iijokkeen ja aena merelle asti. Vaen eipä maha navetan katolta puonnu vesipisara, vae mikä atomi liekkää, palajo keretä maesemie k

  Ooti riippurinnoelle On maalimassa kaunevutta on nähty monet kerrat ja missilöesten perrään kuolaavatten rahaherrat ne lompakkovvaan avvaelee ja rahoellasa muka, rakkavutta ostaa vaen minä tahon runossani essiin kunnon riippurinnat nostaa Oe kuinka ovat kauniit rinnat eukon syrjäseuvvun tilan joka näehinpäeviin kohe onpi ollu pelekän pilan ei kässää herrat helssinkissä niistä annettu on lasten pienten hyvinvoenti ei niiijen peätarkotus oo suinkaan ukkoin ilakoenti Oe riippurinnat vanahaen mummain tahi äetin suuren perheen kun luoja niitä suunntteli tuskinpa se teki erheen ei niihin tarkotettu silikoonie ei pijä niijjen sojotella kuuhun kyllä Hente tietää että ei ne millään meinaa mahtuo suuhun Oe riippurinnat ulujaat teitä kaksinkäsin hellin te pienten lasten pelastus paras kyytipoeka vellin vaekka josku nännit oli rikki sillon maetovakin annoet kyllä ja lepäs ukkoen silimät vaekka oli villapaeta yllä…

  Oe Koellismoa Siellä rajamaella Kaenuun-Lapin oot siunaama sä, usejamman leipäpapin oot synnyinseutu, monen politrukin niitä eänestimmä, itekukin Oe Koellismoa maa huppaelijaen, öhymaastureitten seotu kuoppasijen sorateitten No, on toki jossaen tervateitä jotka kaapunteihin vievät meitä Oe Koellismoa Oot kuin kukkapenkki poroen syömä kuin heinäpelto, satteen maahanlyömä ja ne marjamaasi satumaeset joeta hyövyntää vaen taemaalaeset Oe Koellismoa On siellä jossaen raja Vennään sieltä halapaa pensaa, sinne mennään Sinä tojellae oot kaekkea tätä ja jo joku laatii vastakirjelmätä... Oe Koellismoa Nyt vihtoen katsees tähtiin nosta tuo lapses essiin vesakosta on niillä taetoa, on tiejon määrää ja kato, ne ihan ite kohta häärää