Tekstit

jossaenliejoulu

  Jossaen on joulu…   Jossaen kaukomaella poterossaan rynkkyväsä puristaapi väsähtänyt solttu on hällä saappaat riekaleiset vereen vanahaan tahrantunut kolttu on uumiltansa kavonnut jo kauvvan aekaa sitten läski ei hän tänne oesi tahtonu vaan ne herraen perkeleet, ne hänet tänne käski   Ja jossakin on joulu, kansat täyttää ostoskassejaan toeset Lappiin matkustellee jotku leimaeleepi passejaan ja joululaulut raekuvat heiluu tiu’ut kilisten ja paenaa kansa tarjousten perrään muutikengät uuvvet vilisten   Ja äkkie taevaan valaeseepi monta vihollisen ohjusta ja solttuparka turvapaekkaa ehtii itellellesä ojanpohjan sohjusta ja kohta lentää turvetta ja kymmenittäen kappaleita kiven ja sotilaalla aenu toeve ompi kun oesi herroellasa ihmisyyttä, etes hiven   Ja jossakin on joulu, on tarjoukseesa lohi, kaviaarit? nitro kielen alla puolijuoksuo väjentungoksessa kilstoelevat mummut, vaarit eikä moetteen sannaa sanota ei tiesselin

Kieliposkessa?

  Veteraani-Joako   Makkaa saeraalan petissä Joako, monen sovan veteraani joka muitten sankariin kanssa piti ihtenäesenä maani ja justiissa telekkarista alakaa tiejotustillaesuus, perin soma jossa kovat kaulassa limmaelee tämä meijjän hallitus, oma   Ja ne siellä kauniisti puhhuu tosin eivät ensin sano mittää vaen kohta sängyssä makkaavan korvaasa heristää pittää kun ne siellä puheloo että liikoa on kuormasta syöty vaen kyllä tästä kansamme selevijää kun on loppu ommaesuus myöty   Pannaan ensinnä lahtiin mehtäommaesuus suuri jotku ameriikan eläkehumanterit hintoja melekosie tarjoeli juuri ja pohjavesijäki oesi niistä jonku milijoonan saesi ja sivulauseessa ministeri eläkerahastot maenita taesi   Ja herraen palakkojen nostosta maenitaan, kuin ne jo peätetty oesi ja jos kansan tiennestistä tinkaellaan se valtijolle vähä kasorahoja toesi sillon juilasoo Joakolla rinnasta mennö sekasi pumpussa tahti vaen onneksi hättiin

Puttiini70vee

  (epä)onneva?   Nousi piru olokapeälleni, korvaan kuiskasi ja runnoa vaati tälle Puuttinille, arvaattaki ja kuinka sujjuupi sen juhlapäeväparraati kun ne punnaeselle torille sen kaekki vanahat kamut tuovat ja votkarokin verreen sekottajen tiktaattorin kunnijaksi juovat   On parraatihin keolille tuotu roppi palsamoetu kae te muistatta sen Talliinin joka noapurijen turmijoksi koetu ja kun vaevihkaa vakkolemmaan varpuseksi muuttuneena menin niin eiköpähän kottikärryyn ollu pantu käärinliinoeneen se Lenin   Jopa piru poloki jalokojasa siinä minun olokapeällä ja siinä mulle vikkuutteli pittäes olla Sauseskuki teällä ja Hitleri ja Iti Amin ja kiinasta se Mao, pohjos-korejasta Illi voehan pertteeni kun pirun silimistä loesti valo melekolaella villi   Että tämmösenpä runon Puttiinista tässä meikäläenen loati kun se pikkupiru olokapeälläen kinusi ja kovin voati ja tehän tiijjättä, sen että mielikuvitus ei joskus rauhaa anna

sitäontuotatappausta

  Arvoesat immeiste Jos ootta tännään ihmetelleet täältä ilimansuunnasta ehtimisseen vilahtelevata invaasiota lentävistä sijannahkakinttaesta taevaan rannassa, niin saanen maenita että Heikkihä se on ollu assiella. Oon nimittäen nakellu kintasta siitä assiesta että tuonko juluki tämänpäeväset polkoomit mitä meijjän natsuunassa on sattunu, ja kerronko assien höystöjen kans eli ehollepanneen, vaeko kuivalla kapulakielellä. Kehotan teitä, jos joku tämän erehtyy lukemaan, niin olemaan lukujolohassa tavallista hitakaesempie, sillä minä kirjotan hitakaeseti peästellen välillä tuskanparahuksie. Sen isommitta lauluitta alotan, Sehän on meillä yks murunen, tae Murunenha se oekeasti on, semmonen musta-valakonen lehmänköllykkä, joka ei ällyö/jaksa syyvvä tarpeeksi, tae sitte sillä on niin anhiton isäntä että sen terveys rommovaa aena pari-kolome kuukauuta poekimisesta ja sillo me hemestin kans epätoevosesti ammutaan sen pötsiin kalsijumikapuloeta ja saatetaan jopa jotaki likumenttie juottaakki.V

Lehmänlantaläjänrokkenroll

  Muistaakohan kukkaan muu yhen homman menneen ajan kun oli pottupelto (liijjan suuri) jossaen luona halakovajan ja siihen isä raktorillaan talaven sontaläjjie kitkutteli ja niitä näehin aekoehin levitettiin, minä ynnä veli Ja työvälineinä meillä oli taekko, josta aenae yksi piikki oli poekki ja kyllähä se vitutti, kun sammakoeta vappaana pellon pientareilla loekki ei niillä luonnon elläemillä huolie ollu, näen ajatteli meikä vaen tokihan se lämmitti kumikengän käressä ollu reikä Ja niitä sontaläjjie riitti voehan pertteeni, sitä tuskaa ja melekeen issää noejumma kun se nuita meijjän riesaksemme kuskaa ei sillon poejjanjulliin peähän mahtunu sen homman perimmäenen hohto vasta sitten sytty lamput päessämme kun kottiin saatiin koellis-sähkön johto Että jos joku tuntoo syvämmessään että tuo se hauskaa hommaa oesi niin Heikki sille kohtuuvvella tuota ihanuutta järjestellä voesi kun on meillä sontaa tarpeeksi ja oekeen iso telikärry-tuhti että kinttaan kätteen, tervetulloa! katotaanpa kell

petokorvausporomies

  Petokorvausporomies   Lekkana Junttura jostaki selekosen takkaa perjantae-ehtoona itulootan kannella makkaa tekköö tyvenelle järvelle aurinko kultaesta siltaa vaen ei sitä Lekkana havvaehte kahtoo telekusta, hän luontoiltaa   Leäketieteitten ihime Lekkanan syväntä tahistaa eikä juuri sykkeesä nouse kun leijjona kaurista ahistaa tae liekkö ihan leoparti ollu joka ohojelmassa seeproja raateli niillä seuvvuilla justiin missä kasvaa ananas ja taateli   Sinikantinen vihko makkaa Lekkanan peällä siihen tukkimiesten kirjanpijolla näen se on tapana teällä siis merkitä muistiin ne ylös ihan jokkaenen raato minkä se leijjonanpiru eli joku keparti kaato   ja kun on ohojelma loppu näen se aena on käynnä petokorvaushakemus täytetään joka on ruksija täynnä ja siksi on suomen herroelle avvoenna Lekkanan syli kun jo vuosija sitte, meni ensimmäenen milijoona yli   Että mikäpä on ollessa sen jokkaenen taatusti ties että on

kalleinaarre

  Tuolta heinälavon nurkasta tännään kalliin aarteen löysin sen kassakaappiin laetoen ja kaapin ympäriisä kierrättelin köysin saapi sitä joskus ihmetellä ehkä vuosisattaen päästä oma suku vaen sillon pittää kaapin avvaajilla olla ravatit ja rässäelty puku   Ja voen hyvin kuvitella ilimeet, ihmetyksen väjen sen aevoessani kuin elokuvan hijastetut liikkeet näjen ja yhteen läpsyttellee käsijänsä tuon ihmeen suuren tojistava kansa kun ne huokaelevat ja tietävät siihen Heikki laettanut on kalleimpansa   Oe apulannankokkare olit kalliimpi kuin kilo kultaa sinä kasvun ihmeen aekaan saet kun ennen ravihtit pellon multaa sinun ansijostas kasvo pottu taekka kasvattelit vilijaa nyt sinun muistoksesi täällä vietän hetken hiljaa   Oe apulanta ihmeellinen rae Vennäältä tae vaekka Norjasta viimmesenki kahleen irrottelit meikäläesestä, eeuun-maaorjasta nyt luppeita on katovujesta taekka kuka tietää kuuvvesta ei oo hintas pilivistä vae