Tekstit

Auttokaupoella

Heikki se on nykyjään ollu melekeen jatkuvalla syötöllä yhensortin entiijjanpellaaja. Saateri kun oon vissiin puolitoesta vuotta jo yrittäny ostoa itelle ja saattasi se hemestikkii liippakylän litlissä sillä pistäytyö, tae siis siinä parkkipaekalla, se kun joku kuusamolaenen nuorimies tässä taannoen meinasi ajjaa auton akkunan läpi sissään asti, kun oli kuulopuhheijjen mukkaa tyttöystävä heittäny niille vinkeille, että ei oesi saanu ees sormella koettaa, tuota köhöm... Entuotatiijjä, että uutta Korejan suhtannettako tässä outtelen, vae nykkiikö vaen nuukuus, kun kohtuu koslaan oesi käsirahat tilillä ja monta hyvännäköstä pirssie oon netistä löytäny, ja jopa tarjousten perrään kyselly ynnä koettanu uhkatiukalle tinkata. Vaen ei , ei pertteeni ei, ne nuo nykyset auttokulanssit ei ällyö tinkuun peälle, liesäevät vaen tahokin peälle toemisttomaksuja ja kolomattakymmenen rosentin korkoja, ynnä rikisteröentimaksuja. Espoosta asti oon Hontaa ostellu, ja jopa tuhansie tarjonnu, vaen eivätpä ne

voalikuumetta?

  Oe Suomenmaa toas kiertää kavuillasi jotku jopa syrjäseuvvuin maella nuo kestohymmyyn hyyvvytetyt jotka äentäsi, aenovata ovat vaella ja luppoavat ne että paremmin heijjän vallan alla kansa kaekki voesi jos vaen heijjän numeronsa tarpeeksi monneen lappuun tehty oesi Oe Suomenmaa, nyt on tarjouksessa ilimatteeksi, kahvit, nisut, makkaratkin suupielet sinapissa, ketsupissa niinkuin koeranpentu, kahvie kupposesta latkin ja syvämmessä läekähtääpi kun neitokaenen, meleko nätti, merimaesta kahteleepi minnuo, melekeen niinkuin ihan tolokun kansalaesta Oe Suomenmaa, onneksi se kestää ennää viikon, eli vähän vajjaa ja kohta kojut, pöyvvät, akitaattorit nuo piiloehinsa merimaehin, eli varastoehin ajjaa ja palovaapi rauha, kavuille taas on syrjäseuvvun tienoo ihan hilijennyt minnäe meinasin jo jottae asijoeta maenita vaen... onneksi en ilijennyt Näytä kävijätiedot Julkaisun kattavuus: 0 Tykkää Kommentti Lähetä

jossaenliejoulu

  Jossaen on joulu…   Jossaen kaukomaella poterossaan rynkkyväsä puristaapi väsähtänyt solttu on hällä saappaat riekaleiset vereen vanahaan tahrantunut kolttu on uumiltansa kavonnut jo kauvvan aekaa sitten läski ei hän tänne oesi tahtonu vaan ne herraen perkeleet, ne hänet tänne käski   Ja jossakin on joulu, kansat täyttää ostoskassejaan toeset Lappiin matkustellee jotku leimaeleepi passejaan ja joululaulut raekuvat heiluu tiu’ut kilisten ja paenaa kansa tarjousten perrään muutikengät uuvvet vilisten   Ja äkkie taevaan valaeseepi monta vihollisen ohjusta ja solttuparka turvapaekkaa ehtii itellellesä ojanpohjan sohjusta ja kohta lentää turvetta ja kymmenittäen kappaleita kiven ja sotilaalla aenu toeve ompi kun oesi herroellasa ihmisyyttä, etes hiven   Ja jossakin on joulu, on tarjoukseesa lohi, kaviaarit? nitro kielen alla puolijuoksuo väjentungoksessa kilstoelevat mummut, vaarit eikä moetteen sannaa sanota ei tiesselin

Kieliposkessa?

  Veteraani-Joako   Makkaa saeraalan petissä Joako, monen sovan veteraani joka muitten sankariin kanssa piti ihtenäesenä maani ja justiissa telekkarista alakaa tiejotustillaesuus, perin soma jossa kovat kaulassa limmaelee tämä meijjän hallitus, oma   Ja ne siellä kauniisti puhhuu tosin eivät ensin sano mittää vaen kohta sängyssä makkaavan korvaasa heristää pittää kun ne siellä puheloo että liikoa on kuormasta syöty vaen kyllä tästä kansamme selevijää kun on loppu ommaesuus myöty   Pannaan ensinnä lahtiin mehtäommaesuus suuri jotku ameriikan eläkehumanterit hintoja melekosie tarjoeli juuri ja pohjavesijäki oesi niistä jonku milijoonan saesi ja sivulauseessa ministeri eläkerahastot maenita taesi   Ja herraen palakkojen nostosta maenitaan, kuin ne jo peätetty oesi ja jos kansan tiennestistä tinkaellaan se valtijolle vähä kasorahoja toesi sillon juilasoo Joakolla rinnasta mennö sekasi pumpussa tahti vaen onneksi hättiin

Puttiini70vee

  (epä)onneva?   Nousi piru olokapeälleni, korvaan kuiskasi ja runnoa vaati tälle Puuttinille, arvaattaki ja kuinka sujjuupi sen juhlapäeväparraati kun ne punnaeselle torille sen kaekki vanahat kamut tuovat ja votkarokin verreen sekottajen tiktaattorin kunnijaksi juovat   On parraatihin keolille tuotu roppi palsamoetu kae te muistatta sen Talliinin joka noapurijen turmijoksi koetu ja kun vaevihkaa vakkolemmaan varpuseksi muuttuneena menin niin eiköpähän kottikärryyn ollu pantu käärinliinoeneen se Lenin   Jopa piru poloki jalokojasa siinä minun olokapeällä ja siinä mulle vikkuutteli pittäes olla Sauseskuki teällä ja Hitleri ja Iti Amin ja kiinasta se Mao, pohjos-korejasta Illi voehan pertteeni kun pirun silimistä loesti valo melekolaella villi   Että tämmösenpä runon Puttiinista tässä meikäläenen loati kun se pikkupiru olokapeälläen kinusi ja kovin voati ja tehän tiijjättä, sen että mielikuvitus ei joskus rauhaa anna

sitäontuotatappausta

  Arvoesat immeiste Jos ootta tännään ihmetelleet täältä ilimansuunnasta ehtimisseen vilahtelevata invaasiota lentävistä sijannahkakinttaesta taevaan rannassa, niin saanen maenita että Heikkihä se on ollu assiella. Oon nimittäen nakellu kintasta siitä assiesta että tuonko juluki tämänpäeväset polkoomit mitä meijjän natsuunassa on sattunu, ja kerronko assien höystöjen kans eli ehollepanneen, vaeko kuivalla kapulakielellä. Kehotan teitä, jos joku tämän erehtyy lukemaan, niin olemaan lukujolohassa tavallista hitakaesempie, sillä minä kirjotan hitakaeseti peästellen välillä tuskanparahuksie. Sen isommitta lauluitta alotan, Sehän on meillä yks murunen, tae Murunenha se oekeasti on, semmonen musta-valakonen lehmänköllykkä, joka ei ällyö/jaksa syyvvä tarpeeksi, tae sitte sillä on niin anhiton isäntä että sen terveys rommovaa aena pari-kolome kuukauuta poekimisesta ja sillo me hemestin kans epätoevosesti ammutaan sen pötsiin kalsijumikapuloeta ja saatetaan jopa jotaki likumenttie juottaakki.V

Lehmänlantaläjänrokkenroll

  Muistaakohan kukkaan muu yhen homman menneen ajan kun oli pottupelto (liijjan suuri) jossaen luona halakovajan ja siihen isä raktorillaan talaven sontaläjjie kitkutteli ja niitä näehin aekoehin levitettiin, minä ynnä veli Ja työvälineinä meillä oli taekko, josta aenae yksi piikki oli poekki ja kyllähä se vitutti, kun sammakoeta vappaana pellon pientareilla loekki ei niillä luonnon elläemillä huolie ollu, näen ajatteli meikä vaen tokihan se lämmitti kumikengän käressä ollu reikä Ja niitä sontaläjjie riitti voehan pertteeni, sitä tuskaa ja melekeen issää noejumma kun se nuita meijjän riesaksemme kuskaa ei sillon poejjanjulliin peähän mahtunu sen homman perimmäenen hohto vasta sitten sytty lamput päessämme kun kottiin saatiin koellis-sähkön johto Että jos joku tuntoo syvämmessään että tuo se hauskaa hommaa oesi niin Heikki sille kohtuuvvella tuota ihanuutta järjestellä voesi kun on meillä sontaa tarpeeksi ja oekeen iso telikärry-tuhti että kinttaan kätteen, tervetulloa! katotaanpa kell