Röpötööri

Uuvven vuosikymmenen teesie Koava vanahat porot poes kahvipannusta lorrauta siihhen hanasta vejet ja kissauta oekeen äykeät kahvit Leikkoa nisusta tolokun viipale ja kasta eli nakkele kuiviltaan eäntäkohen ja kostariikaa perrään Sitte kahtele ehejät villasukat tae aenaki melekeen taekka kietase jalakarätit koepiisi ja peälle ronttoset ja tietennii peähän karvalakkie, pippoa, huivie tae jotahi semmosta joka suojovaa hummeetikoppoa Koppeu ulukokausteelle eti kirves, vasara, moottorisha taekka vaekka rautakanki eli kipase kaupasta uuvvet Ja ala kuule rankentammaan, purkamaan, korjoamaan että mäeke käypi niin iso, että naapurikkii kuuloo ja tulloo kahtelemmaan ja sannoo että minäkippä alan Eläkä kuuntele nuijjen helssinkiin rouvviin lätinöetä elä luve lehtiin lööpie elkä usko kiertävie maalimanlopun ennustajjie eläkä aena ihtejäsikää jos meinaan alakaa tuntuo että mitenhän tästä toasa Ja jos oekeen vastustaa niin koava vanahat porot poes pannusta lorrau

Lasareetin joulu On jouluilta hilijentynyt käytävillä terveyskeskuksen vaen jostaen kuuluu kitinätä rollaattorijen ja jossaen huoneessasa makkaa eräs Hilija-mummonen kuuloo korvissasa laetteistosta rytmin oman sytämmen On hällä ikkää iienee loppuun yheksänkymmenen vaen vielä muistaa kotijaan kun pantiin kuuseen tähtönen sen Aatos sinne asetteli vaen ei ennää häntä ole, ei jo vuosikymmenijä sitten Luoja hänet Hiljalta poes vei On jouluyö jo hilijentynyt ei liiku rollaattoritkaan kun ihan, ihan hilijaa huoneen ovi, Hiljan, avataan ja aivan pieni tuulenvire Hilijan hivuksissa käy hän ympärilleen silimäelee vaen eipä kettään näy Vaan äkkijä hän huomaa, joku laettaa tippatelineeseen tähteä niin sillon Hilija ymmärtää on hänen aika täältä lähteä ja siinänän se Aatos Hilijalle käjet ojentaa näin jouluyönä tarinansa viimmein täyttymyksen saa On jouluyö nyt aamuun päässyt hoitajat jo käytävillä kulkevat he Hilijan pijan löytävät hältä silmät sulkevat

Aapelin jouluaatto Kello pirtissä lyö viijesti verkalleen, niihin aekoehin Aapeliki herrää Niin kuin muinakin aamuina itekseen, sannoo -kahavekupponen tekisi terrää Siksi käppäelee hellan luo miekkonen pannuun kauhalla kaatelee vettä Parit halot sitten hellaan nakaten, mies itelleen taas tuumaelee että -sehän vissiinnii Jouluaatto nyt on, pittää melekeesä koristaa kuusi ruokakomeroon kurkkii mies verraton, siellä outteloo eilinen muusi Vesi hellalla viimmennii kiehahtaa, siihen Aapeli höystöjä heittää Välliin akkunasta ulos kurkistaa, pimmeys vielä tienoota peittää Vaen tähtijä taevaalla väläkehtii, talon nurkkija pakkanen jyystää Pöyvän luokse mies takasin kässehtii, kupin kahvija vajilta ryystää Sinä muistaa mies Joulun etellisen, sillon Eetla oli hengetär tuvan Kuoli poes se aekaan kevättuluvien, lipaston peälle laetto Aapeli kuvan Kuvan vierelle Aapelin askel käy, nenäliinaan siitä pölyjä pyyhkii Ja kun tietääpi että ei kellekkää näy, hieman tuvassa miekkonen nyyhkii Sitten suuntaa

Ja sattupa niihin aekoehin semmonen tappaus, että keisari Aukustus anto semmosen ukkaasin, että kaekki kansa oli pantava verolle. Tämähä oli sattumoesiin ensimmäenen kerta, kun kansoa pantiin verolle ja tapahtu Kyrreeniuksen ollessa moaherrana. Ja niihä ne kaekki otti ja lähti kirjoehin ja kansiin laetettavaksi, ite kukanennii ommaan kaapuntiisa. Niinpä se yks Joosehvikkii otti ja lähti lompsimaan Kalileasta, Nasaretin kaapunnista kohen Juuttaammaan Taavetin kaapuntie, jonka nimi oli Peetlehemi, kun se Joosehvi oli sammaa heimokantoa sen Taavetin kans, verollepannoon hemestisä Marijan kans, joka oli tiinennä… Ja sattupa käymään niin siellä heijjän ollessan, että Marijan levviemisen aeka tuli ja se otti ja pyöräytti poejjan, esikoesesa, keäri sen johonnii hurtuukinpalaseen ja pani sitte heinärintuukseen. Kun siellä yhestäkää huushollista ei löytyny kortteerie. Sattumoesiin melekeen sammoella kelehiillä oli paemenie vartijoemassa lampaetasa. Nii heijjän ejessäsä seiso Herran enkeli

Istuu joulumuori mökissäsä mielin haekehin kun mieltään toasa askarruttaa oatos, mitä vaekehin että minkätähen joulupukkie oattona, ei kotonasa näy se kaet jonkun lesken luona vierahissa käy Kahtokaa kun joulumuori laesinkaan ei usko joulupukkiin ja se uunin eissä kierroksija polokasee toas rukkiin ja sen rattaat pyörii vinhasti voehan saakeri mistä joulumuorin rukkiin soatas pantuo laakeri No onhan pukki selitelly muorillesa poessaoloaan ja sannoo että veärään reikään ruukova ei panna moloaan vaen lahajoja hän viepi sillon kilttein lasten luo vaen turhoa on selitellä ei sitä usko muori tuo Kahtokao kun joulumuori laesinkaan ei usko joulupukkiin ja se uunin eissä kierroksia polokasee taas rukkiin ja siitä hajovaapi polojinpuu ja katkijaapi joku tappi melekeen sihinätä kuuluu kun kiehuu muorin sappi Voe ystäväni armaat, miten saatas muori uskomaan että minkätähen pukki tekkee joulun aekaan reissujaan vaen kuunteleisko muori meitä vaekka yhteen eäneen huuvveltaes taekka supateltas korva

Joulupukin pajassa on työnseisaus ei kuulu kulukuset, ei ees virrenveisaus ei kuulu höylän eänijä ei lennä lastu sorvista ei voksie taekka jatsie kuulu tonttuin torvista Ja Joulupukki ite kans on kovin vakavana ei ees muorin suusta lennä ykskää letkejämpi sana ja ne porot taesi juosta mehtään, osa sujen suuhun vaen pari-kolome tokkaa, näkkyy kiipeilevän puuhun No mikäkö on aeheuttanu tappavuksen tämän no ne ely-keskus-herrat ajjoe pihhaan vanahan mersunrämän ja niillä oli käsky käyny, -pittää tontut työsuojella ja tätä jouluo sirrettävä, on aenaski noen vuojella Niin ne ely-virman tarkastajat, tylsyttääpi tonttuin morat ja takavarikkoon ne ottaapi, sorvin terät ynnä porat ja husovarnasta ne poestaa tulupat, sekä pensaletkut voehan pertteeni, kun merkillissie on toas herraen metkut Että tämän takkie sakki Korvatunturin on ihan sokissa on se nähtävissä selevästi myöski lelupajan kokissa silla pallaa puuro pohjaan, kun ne vei sen metallisen kauhan voehan pertteeni ja lempo, miten nytten k

Vaen eilissäpäevänä se oliki soma tappaus tuolla liippapitäjässä, kun vein Hijase-haun jäläkitarkastukseen. No, tietennii se meni läpitte, kun oli viijjettäsaan remontti ensin nohituksesta tehty. Vaen sen jäläkeen outastelin hemestie kaupan eissä ja rupesin luutuomaan tuotä luutuuspuhelinta. Näppäsin sieltä vasite vieressä olovan hauliikkeen sivut ja vaehtoautot sieltä. Heti nappasi virtuvaalisesti joku teemu lyyssinhijasta ja tarjotteli vertaestukkea eli apuja auttonostoon.  Ja kysäsi ritteerit. No, minähä luvettelin ja kohta ilimesty ruutuun kuva ynnä linkki Kuattrro-Auttista. Ja se rupesi kyselemmään henkilötietoja että hänpä ilimineeraa jollekki kulanssille, että tekköö tarjouksen. Maenihin että mulla on vaehtoauto tarjolla (ei kuiteskaa tämä Hijase) ja vikkuutteli että otetaan vaehossa ja tekevät semmosen tarjouksen että oksat poes ja niin etelleen. Sano muuten sen haun olovan merimaessa, vaen sammaa virmaa ku se kuusamolaenennii. Sannoen että minäpä käppäelen tuonne liikk

Vaen ei Heikkipoeka nytten hilijaa olla malta kun koko valtakunnassa on peällä akkavalta tae, no siellä ressanlinnassa ukko kantaa virkoa ison herran vaen että oesi isäntä tuo kotonasa en usko sitä etes piirun verran Että kuulkoapa nyt ihmiset se ei oo hyvän eillä jos akat kaeken peättävät teällä Suomessa, siis meillä ne kohta joka kyllään perustavat koruompelijoetten kerhot ja jopa ulukohuussiin, navetoehin laetattavat kukkaverhot On meijjän ukkoen osana vaen hilijaa sänkyin alla vikistä eijoo ihme jos se ahistaapi miestä nytten jokaikistä kun jo kirkkomöllärissä maenitaan naesen paekka seurakunnissa vaen pertteeni, nehän akkiloevat nykysi myös varuskunnissa Siksi minnäe kotosalla melekeen itkuo veäntelen ja lattijalla konttaelen kuivaksi luutuo keäntelen vaen lopetella pittää ja tämän runon teko heittää kun on kohta halot hajettava ja sitten pittää kuoripotut keittää Vaen tojellae, te miehet jolla ompi uskallusta, kykkyö eikö päen persumusta assiet mene tätänykkyö vaen onneksi on yks

ROLLAATTORIRALLIA On aamu-usvaa vähäsen, meijjänkylän toriaukee myy siellä kalamies, muikkua ja savuhaukee Suuren juhlan tuntua, ihan formuloitten malliin kun meijjänkylän vanhukset käy rollaattoriralliin Sinne torin ympärille, kokoontuu kansalaiset siellä lämmittelee jo, nuo vanhainkojin naiset Hikinauhat osalla, toisten lipat taaksepäin ja jonkun vanhan rouvan, jopa huivipäässä näin Nyt alkaakin jo ralli, on montaa tyyliä siellä menee Tyyne keulaan, seuraa pari Lyyliä Kaikuu huuto yleisön, kun ralli jatkuu tää ja Janatuisen Alma, peräpäähän jää Siellä Tyyne jatkaa keulassa, on meno tosi rankkaa hän käsilaukustansa, vähän jotain suuhun tankkaa Pistää kielen alle tapletin, ihan varma ole en mutta nitron sinne laittaneen, mä hänen epäilen Mutt katsokaapa kaikki, nyt Signe keulaan kurvaa saa yleisökin kohtapuoliin etsiskellä turvaa Kun vetää kurvit leveeksi, hän törmää pylvääseen ja ambulanssiin kuulin hänet miesten kantaneen Niin ralli maaliin saapuu, hei, A

Viimme yönnä näen melekosen outovvonpuoleista unta oli ilima pakkasen puolella satoe hilijalleen lunta makkuukammariin tulevan oekejan enkelin luulin kun näen mitä kaueimman nävyn vaen hilijasten askelten eänijä kuulin Sehän se oli se Tornijon kaunehin naenen se Kulumunin likka tunnettu keskustalaenen sillähän silimät on suuret kuin ruvisleivässä reikä ja hänen punasija huulijan kahtoe silimät pakrollaan meikä Ja se seisahtui seänkyni peätyyn ja hilijaa kuiskasi mulle -anteeksi häerijöä pyyvvän vaen mitä kuuluupi sulle hänen rohviilijaan kahtelin aamuyön taevasta vasten vaen mitäpä mielessäen pyöri siitä ei puhuta kuullessa lasten Sehän tojellae oli Katri, lapin kaunehin naenen miten näen ossaesi nyt olla tämmönen ujo alamaenen Kun sen hymmyili minulle ja sano, miten hän avittaa voesi sannoen, että voesit halakoja tuuvva ja tuolla pihalla lumen kolluuta oesi Ja se pisti lyyssisä kiinni ja sen silimissä jotaki välähti vaen kohta se ulos lumen kolluuseen lähti minä kompeusin ylös pissill