Röpötööri

On kauvvan jo kulunu suon, kuokan, jussinki ajasta ei ennää kalsketta kuulu maasepän pajasta on unholaan jeäny heinäseipäät ja haasijot nytten pelloella rypevät ihan eri invaasijot Siellä mittaelee joku ely-keskusen akka onko ruiskinu liikoa valametin perässä vakka taekka lentikö ojjaan joku kokkare lannan vae koukkasko pömpeli liijjan liki naapurin rannan Siinä hankkijan lakkija soapi nyrkissä puristaa kun valavonnan sakkija tiet ravalla autoellaan huristaa ja kaeken ruunovaa sajon syjöä vesilintuparvi pittää olla kova ukko jos ei kohta hoetova tarvi Ja jos jotennii peltosi vilijellä elyn mielestä voesit niin turha on luulla että kuivilla oesit jopa navettaan kurkkoavat on kourissan mittaa ja muuta ja ne kohta sen sannoopi on kaekki teällä päen puuta Että sen karsinan levvys ei alakuunkaa riitä ja ne lehemijen parret katohan isäntä niitä ja se siinä taulukot tuoreimmat essiin kaevella taesi ja silimälassijansa hinkkaa -ei tässä ennää lehemijä pijellä saesi Ja miten on hoij

Kansalaeset Kukapa meistä ei oesi katellu joskus suomalaesta elokuvvaa, tae kukaties nähny unta, jossa huivipäenen sorja emäntä lypseä kihnuttaa suomenkarjan lehmää puuparsin varustetussa navetassa. Maeto mennee suihkuna sankkoon ja vaahtoa kertyy rivakasti täyttyvän astian pintaan. Sillontällön lypsäjä huitasee kärpäsen huivistasa ja saattaa jopa uksie lievällä voemasanalla pörreävätä pörrijäestä. Joskus läsähtää kostejansiepppo häntä tämän kuuvven lapsen äetin naamanseutuun. Ja saattaa se lehmäki josku kinttuosa kohotella. -Kö, asetuha, kivahtaa tämä eloveenakaurapuuropaketista tuttu naenen ja hetken puolelta toeselle heiluva länsisuomalaenen asettuu toasa paekallesa, kukaties nappovaa pikkusen heineä suuhusa, taekka jatkaa märehtimistään. Nuolasoo sitte turpaasa ja antaa oksitosiinihormoonin vaekuttaa maejjon virtaukseen. Majjonsuihke-eäniin sekottuu välillä perräemen kilinätä, kun tämä Mansikki eli Muurikki huitasoo kärpäsen naamaltasa ja räpyttellee silimijään kuin se se yks tum

Oli lehessä toas lööppi jonka vuoksi sytämmein toas räytyy siksi siitä pari-kolome rivvie minun runnoella nyt täytyy empä millään arvannunna, että Jutta sulle käynynnä näen oesi että Rinteen Antti Rysselistä sulle viran Ahriikasta toesi Ihan silimänurkkaa meikäpoejjan piti kahteen kertaa hierasta kun kahtokoatteen Ahrikka ei oo minullekkaa laesin vierasta jo poekosena melekolaella peäsin niistäseuvvuin hyvin jyvälle kun Tartsanin kans seikkaellessa mentiin viitakoehin, meleko syvälle Ja siellä vissiin kortteerasi Mustanaamijoki peäkalloluolassansa jolla kaveriina oli Guran ynnä yhensortin persejalakakansa että jos siellä Ahrikassa reissatessa sinut pittää pinhuusista poes tuuvva niin hyppeä ravin taa ja jonpoakumpoa sankarija apuun huuvva Että onneja nyt kovasti virastasi sulle, Urpilaesen Jutta tosin pittää maenita että ompi asijassa pikku mutta sehan parlamentin sakki soattaa asijassa vielä vastahankaan olla vaen toevon että salakkus peällä mäkkeä lasket vielä Kilimantsaarolla

Niin se maatalloushallinto ja muisti minnuo rahakirjeellä, ei kuitenkka tulopuolen, kun aekovat nyyssie muutaman päevän palakan valtijon eli eeuun pohjattomaan kassaan. Se kun joku tyttärenläppi oli ollu työvuorossa ruvennu syynäelemmän jostaki norsunluutornista pikkulipposet jaloessa satelliittikuvvie. Iteassiessa se kirje oli jo toenen, vaen rikosjarankaestus kynnys ei mennäviikkosessa ylittyny. Ihan tässä piti ottaa ja tutkie viimme- ynnä mennävujen peltolohkotiijjot, mitat ynnä muut maholliset varjostukset ja kun aekani lippalakkie nostelin ja peänahkaani kynsin niin hoksin, että saateri, puolisen hehtaarie oli peltomoata kavonnu. Ja kun piirirajat näyttivät etelleen olevan melekojustiin samat ku ennennii, niin sillonhan se pittää ottaa sisämaasta, ne mustat aukot ja muunväriset. Ja sittehä minä hajin köökistä silimälasit  ja hoksasin että saateri ne kaposat ojathanne on nyysineet osin poes pinta-alasta. Sattumoesin tiijjän sen satelliittikuvanoton hetken melekeen minnuutilleen