Röpötööri

Sitähä se tiesi se meikäläesen uni että ministerin viran jätti Kulumuni kae se liijjaan raskaaksi koki sen metijan satteen joejjen mieli ussein on nilijakas kuin vasta järvestä nostetun matteen Niin, siinä unessani näjet keikku tunkijon reonalla sirkku ja se oli mahottoman tohukas melekeempä liijannii virkku vaen tuota lintusta hentova mollasi varikset ja yksi harakkaki taesi niin siinä unessaen mietin ei sirkku revviirillään, olla pitkästi saesi Ja niinhän se kävi Katrin kohtalo erota oesi hälle virtuvaalisen nestuukin laetan mihin hän kyyneleesä pyyhkijä voesi vaen jospa hän tästä runosta ehki vähä semppijä saesi jos vaen Heikki tämän hälle postittaa rohkejaesi…

Alfons ja Adele (rakkavusruno) On kevväenen ehtoo, ei juuri kellokaan matele köökin pöyvvässä istuvat Alhvons ja Atele on syötynnä justiin voessa paistetut siijat kaevaa hampaijjen rakkoesta Alhvons poes liijat Lukkee Atele lehtejä, yhtä rekinan juttuva kun äkkijä syömmessään, tuntee jotaki tuttuva sen tunnistaa oekein, vuotten monijen takkaa luota kultaisten muistojen, yks hormooni ihtesä nakkaa Vierii Atelen poskella, vaen kiiltävä tippa miettii miten saahaan herreille se Alhvonsin nippa -Kuule, eikö lempijä voetas, ei katottas kaaniita rohkeita sannoo Atele hymmyillen, vettää näkyviin pohkeita Kohottaa Alhvonsi katseesa, silimälasijaan nostaa Sannoo, -Sattupa somasti, muistinhan leäkettä ostaa Kaevaa taskujaan hetkisen, viekaran kitusiin nakkaa kohta pelittää varmasti, leäkevirma sen takkaa -Meehän Atele kammariin, minä käyn varalta ulosta Kohta peäsee hän nauttimaan Atelen sulosta Vessassa asijan toemittaa, pumppu jo kiivasti hakkaa poijes kammarin ovella,