Röpötööri

Käppäelipä teeriäeti maanntienvartta puolenkymmentä poekastaan siinä perässä kinttujasa jälekkätä pistellen. Äetiteeri nokki raeteen syrjästä kivispiiraasa sopivanolosie kivennokareita möyhentämmään jokapäevästä evästäsä. Poekijaenen teki tietennii perässä mallin mukkaan. Lieneekö ees äet tienny että minkätähen sitä tämmöstä touhuo piti tehä, vaen joku viesti, eli vietti syvältä pikkusen linturievun pisti näen tekemään. Aurinko paestaa pojotti tievarsikuusikon lomasta ja eiköpä tuo tuulenvire puotellu monijaeta koevunlehtie leijjumaan syyspuolen iltaan. Jossaki kauvvempana kurahteli varis, oliko tuolla assieta jollekki toeselle varikselle, vae huuteliko tuo itekseen, niinku meijjänkylän muuvvan etesmenny isäntämies ruukasi tehä.... Vaen äkkie äetiteeri pyssäytti luonnon sille antaman tehtävän, nosti peäsä pyystyyn ja alako kuuntelemmaan meleko tarkkaan. Taesipa eännähtää poeksasillesakki merkin, että nyt valappaana. Ja kohta se näky sen huolen aeheuttaja. Maanteeltä etelään päen rupesi

Oe Koellismoa Siellä rajamaella Kaenuun-Lapin oot siunaama sä, usejamman leipäpapin oot synnyinseutu, monen politrukin niitä eänestimmä, itekukin Oe Koellismoa maa huppaelijaen, öhymaastureitten seotu kuoppasijen sorateitten No, on toki jossaen tervateitä jotka kaapunteihin vievät meitä Oe Koellismoa Oot kuin kukkapenkki poroen syömä kuin heinäpelto, satteen maahanlyömä ja ne marjamaasi satumaeset joeta hyövyntää vaen taemaalaeset Oe Koellismoa On siellä jossaen raja Vennään sieltä halapaa pensaa, sinne mennään Sinä tojellae oot kaekkea tätä ja jo joku laatii vastakirjelmätä... Oe Koellismoa Nyt vihtoen katsees tähtiin nosta tuo lapses essiin vesakosta on niillä taetoa, on tiejon määrää ja kato, ne ihan ite kohta häärää

Vaen minäpä otan ja selevitän soman tappauksen kuluneelta viikolta. En tiijjä kuinka taketilleen kehtoan sen selevitteä, vaen näkkyypähä (eli suomeksi sanottuna, palajoko se hemesti antaa mulle nettiaekaa...) Nii, sehä oli maanantaena pyhä ja minnäe mukavie puhumalla ja silimeä vinkkoamalla saen hemestin mukkaan tuonne Koston selälle pilikille, muka, tietennii kuiskuttelin jotta eikö lähetä kahtele, että joko siellä Petäjäsoaressa oesi pälävie, mihin nuotijota äkätä, eli vaekka köllötellä selällään ja katella piliviin kulukemista summuuta. Ja oekeen pannukahavit otettiin aeramiin mukkaan. Olipa siellä yks tuttavapariskuntaki koppeunu sammoelle touhuille (pilikille) ja raatattiin tietysti leukavie, kehuttiin kalasaaliita ja ilimoa, se kun melekeen vaakana alako ränteä satamaan. No, minä nykäsin lopulta lynksin tulille ja maenihin että nyt makkaran paestoon tuonne saaren. Se kaverisakin herra ja hitalko, sano jotta he lähtöö tuonne mökille, ja tiijjä vaekka saunan lämmitämmä ynnä

Kun Heikki pilikkiavantova Koston jeähän kaeras tuli puhelu ja sanotiin Toijjota on saeras sen kojelauta piipovaa vilikuttelloo kellertävvää valloa peässäen ajatusta pyöritin kuin poekosena heinälalloa Niin ne Toejjotatki saerastaa nyt on Rave teholla Oulun Juhan autossa eikä suinkaan Veholla heti huommenissa tehhään korjuu ennustetta siitä toki uuvven voesin laettaa vaen kun ei kasorahat riitä Siis soetin sille hinnaajan saen yhteystievot netistä ja sitte hurrauttelin Lynksilläni Kostonselekää vetistä ja appuun tavottelin velipoekaa jos se lapsosijaen auttaa voesi ja se vastas, -elä hättäele hemestisä kyyvvin niille soesi Niin ne Toijjotatki saerastaa taesi moniurahihna lentää kuuhun se laesinkaan ei hymynhäevää saa nyt meikäläesen suuhun vaen onneksi on visaluotto mulla ihan vähä vajjaa ja ennen juhannusta, kukatietää joku Raven kottiin merimaesta ajjaa Että saerastaa se Toijjotaki vaekka toejjotistit väettää toesta jopa konneet niistä pasahtelle

Assuu korvessa muutama Aukusti talaven tuiskussa lämmittää tuppaa yli talon tuon lentelee enkeli kyssyy Aukustilta laskeutumisluppaa -Voe Aukusti minuva armaha uunin lämmössä jos levähtää voesin ja kenties elämääsi yksinäeseen vähän valova hetkeksi toesin Istuu Aukusti vaeti, lataten piippuvaan jottae aromata, vae lieneekö kiltaa akkunassa tuisku lunta pyöräyttää valo vähhäenen lupovaa iltaa Sitä enkelie ei ensin oo näkevinnään oesko Aukusti ateisti sitte silimänurkasta tulokasta vilikuillessaan sen piippusa palamaan pisti Ja se enkeli siipisä kuurasin siitä ulos kae meinovaa mennä vaekka tietää Aukustiki luissaan sen tällä kelillä ei ees enkelit lennä -Elähä hättäele, Aukusti tokasoo immee piipusta savuja ruoja -eiköpä pahimman tuiskun ajaksi löyvvy enkelin kokonen suoja Niin se enkeli saapi luvan levähtää ja ennen kun Aukusti aamulla herrää se siipesä ottaapi naulasta ja muutkin kampsusa kerrää Ja kun Aukustiki viiijeltä herräelee miettii kuinka näki yöllä enkelistä unta vielä päevem

ELÄ Elä sinä immeinen ikinä luovuta vaekka lasareetissa makkaesit, melekeesä huovuta vaekka viikatemies kaevaes jo taskustaan liippaa ja se lasareetin koje vaen harvakseen piippaa Elä sinä immeinen periksi anna vaekka arkkuusi kantta jo meinoavat panna ja se hautaki valamiiksi kaevettu oesi ja vaekka atressirojjoa jo naapurit toesi Elä sinä immeinen elä, ynnä elostas nauti vaekka syvämmeesi ottaa peräsuolta jyllejää tauti vaekka hummeetivessissä sakkoja oesi vielä niistäki vaevoesta sekkeille virota voesi Että elä sinä immeinen kyllä sitä kerkiää kuolla niin ne linnutki tekkööpi ulukona, tuolla ei ne laulaessaan mieti sitä tuonelan rantaa ne vaen moan peällä liitää niin pitkään ku siipesä kantaa

Enkeli ylitöissä Pieni enkeli, siivin rispaantunein teho-osaston inva -vessa siellä istuu se ihan allapäin siipisulkiaan liimailemassa on kiirettä hänellä riittänyt henkilöstöpulaa on myös enkeliin alan kyynelkarpalot vierii poskellaan tuntee kurkkuaan painavan palan Pieni enkeli, siipineen korjatuin taas katovaa suojelustyöhön on teholla taasen vilskettä jatkuu tuurinsa pitkälle yöhön voe kunpa tuo enkeli jostakin apuvoimija työhönsä saisi niin että se itsekki hetkisen ees vähän levätä uskaltaisi Pieni enkeli, siivillään suojaten leijuu potilassänkyjen yllä vaan ihan kaikkeen se pysty ei sen enkeli ymmärtää kyllä se kyllä työssänsä hyväksyy että jonkun aika on mennä mutta sillonkaan suojelusenkeli ei hänen kerallaan turhaan lennä Pienen enkelin, jos olet aistinut vitivalkoisin siipineen sen olkaasi joskus koskettaneen tai   rinnallas hiipineen niin toivotathan enkelillesi myötä ajatustesi voimia niin että tuo enke

Heikkipoejjan huonompi koronahumppa Kun lypsyn jäläkeen aamupuuron aejjoen syyvvä poes niin arssinoen, kumpa pari killoa kotlerija oes tae luottas tähän hättään meetvursti tae raavilohikin niin pijan kumiterrie kinttuihini laettelin Niin kohta toijjotassa istuin aejjon käynnistellä sen vaen huomasinki joku pölli siitä poejjes avvaemen kaeppa hemesti sen viisaana vienynnä on poes kun se vikkuuteli, toempi hällä kauppaan mennä oes karanteeniin karanteeniin, nyt en peäse etes lentopalloreeniin karanteeniin karanteeniin pystysköhän korona, meikäläesen keeniin Niin lähti pirssi pihasta minä yksin kottiin jäen ja pöyvvänjalakaan sijottuna ajattelin näen vae kun käsissäni puhelin nytten olla voes niin naapurini appuun soetan ja se minut irrottaesi poes Saen puhelimen urkittuva siis naapurille soettelin ja sitä kauttarantaen saaha appuun koettelin ei onnaa kun oon sijottuna kiinni piha-aetalauvvoissa ja kaekenlis

-Se on tämä meijjän avijoliitto nykyjään niiku vanahempi tiiseliauto, tae raktori, mietiskeli Untamo Suikkanen ajellessaan Voortti Montejolla kesämökille päen akka etuistumella. -Kovasti kuuluu metakkata ja ulospäenki savuvaa kovasti, ja ihan samallalaella ilimoja nykkii. Mennöö sillälaella syöksähtelemällä, vähän ku oesi pumpussa rytmihäerijötä, Untamo vilosovijoehti ja tunnusteli rintaasa, jossa oli muutama vuosi sitte asennettu tahistin. Tiesihän se Untamo miten tiisselikone ilimataan. Aukastaan ilimausruuvvi ja pumpata nylykytettään että kuplat heittää tulemasta. Vaen avijoliiton ilimavaevoja Untamo ei osannu hoetaa, liekkö tuo kovasti yrittänykkää. Josku nuorempanahan sitä ilimausruuvvie oli kateltu yksissä tuumin peiton alla, joskus jopa valosassaki. Vaen löytymättä oli jeäny. Tae, no... Untamon akaksi puhuteltu Ulriikka vilikasi syrjäkarrein voortie sompaavata ukkovasa, kovasti oli aeka teheny kuoppija naamaan ja tukkaki oli melekeensä lähteny kokonaan. Ulriikka huokasi raskaast

Tyyne ja Topi Oesko ollunna alakuva se seittekytäluvusta yks Tyyne kun kuoriutu siitä lapsosen puvusta ja mökin akkunaan sateli hilijakseen viti Tyyne Topija hetekan peällä, käjestä piti Vieri Tyynellä kyyneleet, sitä taho en kiistää piti silimijä pyyhkijä, nennää nestuukiin niistää Topin Ruotsiin kun huommenna meärä lähtejä oesi joskus myöhemmin Tyyne, Topija seorata voesi -Sitten tuun noutamaan sinut, kun alla volovo on uusi ja sinä omaksein tuut, tehhään lapsija kuusi nii ja taloki hommataan, jossa on uuni ja takka ja semmonen huussi, josta lähtöö veen mukkaan kakka Näen se raataeli Tyynelle, sillon ennen se Topi ja ne hetekan peällä ikkuisesta lemmestä sopi ja eiköhän Tyynejä, vielä pussannu tuo Topi- ruoja ja uunilta hymmyillen, sitä kahteli Luoja Niin lähti se Topi, sinne sveeanmaan töehin sae Tyyne toas tyytyvä, hilijaesiin öehin ja usseinpa ehtoolla, Tyyne taevaalle vahtaa ja miettiipi että, millon Topi palata mahtaa Siellä Ruottissa Topi, teki lujasti töetä jopa sunnuntaet ra