Röpötööri

Oatun verkkoreissu Tuli eilettään Oatulle, kirje yks kelasta sitä järvellä oatteloo, tippuu vesivana melasta ne aekovat ruojalta, vähä eläkettä leikata ei kohtaa oo hällä varraa, etes kenova veikata On vennessä katiska, pari verkkoa ja rysä suupielessä savuvaapi, käyrävartinen nysä eipä ukkeli arvoakkaa, että valapas virkavalta hänen kulukuvaan seorovaa rantakoevikon alta... Melloo Oatu tuo verkalleen, posahtaa rannassa hauki melekeen piipuusa puottaa, suu Oatun loksahtaa auki niinku torpeeto menisi, toellaan on semmonen vana Oatun suupielestä lähtöö, usseampi sensuroetu sana Ja ne karhukoplan ukot, alla koevikon makkaa jotta kohtapa ukko tuo, pyyvvöt järvehen nakkaa eikö oo ostanu lupija, siitä tuli varmahko vinkki kivenkolosta näetä kahteloo, muuvvan raanakko-minkki Kohta pysähtyypi vene, Oatu paenon venneestä nakkaa sitte toesella käjelläsä, verkon ottaapi takkaa siinä hommasa tekkee, puhhuu itekseen niitä ja näetä kohta kaeslikon takkaa, nousoo usseit

Oesikko se kesä ihan virallisesti avattu meijjän kelehillä. Se kun poeka otti ja lämmitti ekakerran tälle sulalle tuon sanusaunan. Sauna on perimätiejon mukaan tekastu isosisäni, isäni ja yhen timpurin toemesta joskus nelejäkymmentäluvulla. Eikä sitä siis oo saatu poltettuo ja liekkö ees yrittäny niitä vinkeitä esittää. Meleko monesti tuli saunanpoloku rimppakinttuilla juosta välähyttyä talavellae pyyhkeen riepu olokapäellä ja aluvaate nytty kilikkaroejjen eissä. Vaen nyttemmin tämäon vaen kesäkäytössä. Ja luulempa että se oesi usseampi saavillinen niitä hikipisaroeta, joeta on tuon lautomilla vuojatettu,. Monta vastasiskuo on lyöty ja usseampi koolillinen vettä on koavettu hikiseen peähän ja hartijoelle. On irvistelty löylyn kuumuuvvessa ja koetettu olla jaakona lautomilla vaekka vastan aeheuttama ilimavirta on lisänny kuumuuvvven tunnetta. On siinä tonkan kansi kilahellu, kun tonkasta on pesuvessie kaaveltu ja on hierottu silimie lämmitysten aekana savun takija ja kuinka näyrän

Hyvvää sunnuntaeaamupäevää kansalaeset. Se on heti ensalakuun tehtävä pikkusen tunnustuksie, kun tiijjän että pyhätyöllä ei oo siunausta. Hitsaelin tuossa kirkonmenojen loppupuoliskon aekoehin rehupaalinhalakasuveihteä, se kun mennä nasahti poekki aamunavetoennin yhteyvvessä. Tietennii se on pikku pakko moenen homma tehä, kun oletettavasti illallaki navetassa on ruokittavvie ja tuota kapistusta siis tarvitaan. Eikä minun syntilistani siihen lopu, siis jos synniksi lasketaan se, että tilasin nuukuuttani autooni varaosan Saksanmaalta, semmosen ku etupyörän laakerin. Varaosaliikkeesä sen hinta oesi ollu 112 euroa ja Saksasta tilattuna,kottiin tuotuna 50 euroa. Ettätuota mitä pitäs tehä, viijjäkkö se "säästö" kolehtiin vae sijotanko lottoon? Maenihin tuojalle tuosta laakerin hinnasta, vaen ei se ollu moksiskaan, sano ajavasa ulukomaanossaa nykysi hirveästi. Ja arssinoen että eikö me sen takkie sinnee unijoniin aekonaan liitytty, että saahaan halavemmalla... Noo, pikkusen hele

Arvoesat uuvvet ylioppilaat ja muu paekalle koppeutunu juhlaväki. Se on sitte lähtöitkuja vaelle tämä joloha teijjän ylioppilaetten osalta. Toestakymmenen vujen savotta on saatu onnellisesti loppuun. Nyt on aeka keäntää savottareput nurinniskoen, purkaa pokasahat ja nostella muut työvälineet uuninpankolle, taekka johonnii muuhun paekkaan outtelemaan, että josko nuita sitte vuosien, kukaties vuosikymmeniin peästä taas vesissäsilimin katellaan ja muistelllaan. Saen tähän kunnijakkaan puhheen pittoon soeton erräänä kevväesenä päevänä muutama viikko sitte ajellessaki raktorilla kantturoelle evväetä. Puhelin rupesi rälleämän rintalakkarissa ja kun vilikasin näyttöön, niin sehän näytti vaen puhelinnumeroa ja arssinoen jo että lehtikauppijashan se tietennii on . Vaen eipä ollukkaa, niin kuin jo voetta päätellä. Lukiolta   soettelijahan se utteerasi valamiuksieni, taekka jotaki siihen suuntaan, että oesikko mahollista eli kiinnostusta tulla pitämään tämä puhe. Vaekka olinki jo oppinu