Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.

Syrjäseuvvun sinhvoniijjaa

Syrjäseuvvun sinhvoonniijjaa On marraskuinen ehtoo seutu summuun kietoutuu vaen sinnikkäästi valovaan usavn läpi työntää kuu lie ilimassa jo talaven tuntu kae se pijan pakastaesi mutta säijjenhaltija se miettii josko vielä suvejaisi Ja syrjäseuvvun sinhvonija korvissani soe jos korvan taakse käjen laettaa sen hyvin kuulla voi se soitanta on tosin ihan liijjan melankolista ja sekkaan koira häkissään taitaa taustalauluansa volista Ei täällä kohta kettään asu kesällä käy huppaelijat vaen ja kauppa-auton linjan kuulla lakkauteun saen vaen pientä värijä tuo elloon porstuvassa väririkas räsymatto mutta ainut tapahtuma, viikkoehin oli kellarista romahtanut katto Taas syrjäseuvvun sinhvonija korvissani soe sen huonokuuloinenkin kohtuuvvella kuulla voe sen soetannassa näjen nurinniskoen kellahtavan nuotin ei ees taustalauluun koera ryhy vaekka siihen eilen vielä luotin Vain joskus, ihan liijjan harvoen joku teällä kääntymässä käy ei etes ilimakuvakauppijaeta juuri ennää näy vaen piipaa-auton ka

vertaestukkea

Nyt on melekeen ruuperä otassa ja Heikki tarviis vertaesappuo taekka jos paekalla on tohtorie niin mielelläsä saeraslomalappuo kuulkoapa kun tännään sattu tappaus melekolaella suuri tässä itkuntyrskeen sejassa sen pystyn selevittäämmään juuri No kun tännään olin mehtätöessä ja kaverinaen mulla pikku-Teussi oli maenittakkoon ettei tappaukseeen laenkaan liity alakoholi kun ihan polttopuita hommaelin kakkosija nostin kyytiin heinähännän kun vaen ihan pieni unohus sae sielunmaesemaani satelemaan rännän Ja nyt siis syvämmeeni ottaa tietysti kans vannehtiipi peätä ja hemesti se pakkasesta mulle hattuun kantaa jeätä ja puheleepi mukavija´ sannoo,- jospa sulta leikkovaesin tukan vaen ei se yhtää helepota vaemallusta Heikki-rukan Että semmostapa tännään sattu tuolla metän sahhaelussa mulle vaen nehän seätiejotuksessa vikkuutteli että eiköhän se ensikuulla suvi tulle vaen sitä ennen meikäläesellä ei taejja olla olo kaksista kun ei villaustakkaan taejja nähä lummeen hukkaamistaen tukkisaksista Te

Lypsyropotin lempi

Iissä kerran asusti raha-automaatti siihen pöönautti iski se oli ihan naatti siitä rahhaa vaen kiskottiin jos oli rahhaa tilillä kae vaen jos miinusta näytti se ussein monosta sae Ja kukkaa ei sitä kiitelly laesin minäki kerran siitä raahhaa nostaa taesin vaen en silittäny kuvettaan lienenkö ees katsetta suonu mieti automaatti miksi kuka se tänne syrjään on tuonu Niinpä erräänä yönä se reissulle lähti ei sitä kuukaa ponkannu ei nähny yksikään tähti sitä aamulla polliisit isonnuslassiilla ehti vaen eipä siitä hajuva saatu sannoe paekallislehti Se yläjuoksulle jokkea lähti rantoja pitkin kun minä tästä kuulin sitä kovasti itkin se nimittän pankin eessä kuullu tämän oesi että kenties elämänkaveri sille sielläpäen oesi Niin se kuluki ja kuluki ei ollu navikaattorie tällä vaen vankkaa aavistus oli ropotin paekasta hällä lypsyropotti uusi oli justiissa tilalle tuotu oli juhlija pijetty syöty makkaraa, ynnä kahvija juotu Ja sehän löysi sen paekan ropotin kanssa koenaamaan alako va

Laulu menneestäkesästä

Arvovaesko arrsinoejja ajatella ehotellen suven menneen sutinoeta kaekuja kesän kulusta Kuinka kasvo heinämaallä kontuja kasoksi asti paesuvatko pottaatitkin laariin liijjaksi laetettavvie tuliko nauriita tolokusti kaltatuksi kultapäetä mansikoaetko mahotonna muijjen marjojen lisäksi haukkasiko hillan halla rajesajekko raeskannunna kukkasen kultasen makejan No eipä menneestä kesästä liijjon lauluja laajittane sulosoentuja sepitellä mitä nyt itkuvirsijä joku siitä jotlannenne vae korahelleko kurkkueänellä kilipaa kera variksen Eipä noussu konnut suosta piruko lie pijättäny kun ei kohonnu kovasti timoteiki tähkijäsä nuukasti nosti esille luonnonheinä luovuttiko kasvun heti kesäkuulla taesipa viluva pelätä Pottu toki, pölöjän ukon mukuloeta kasvatteli varttaki tuo työnnätteli muutamen kukanki tekasi tosin kuukauvven perässä näessäpuhhuin normaalista Nauris jätti itämättä vesiheinäkö väsytti vaeko siemmen sikkiemätön ostettu ossuuskaupasta kun ei keskolta löytyny eikä hajettu hankkijalta l

Vatsaisku

Omistettu Helssinkin yliopiston vellikuppiloelle Huojui laetumella vastaani yks surullinen nauta vallui vesi siltä silimistä ja sannoe, Heikki jumalauta tässä meikäläesellä nyt pistää oekeen vihaksi kun vuosituhansija meijjän pitäny on muuttaa heinä lihaksi Ja nyt on jotku vekkaanit taekka joku piipertäjäsakki on hoksanneet että oekea ruoka onki kasvisnakki tae siis niijjen mielestä on meikäläesten homma turhaa näen nauta mulle haasto liekkö hautonu jo melekeen itsemurhaa Ja se nauta siinä raatasi taas sannoe, otas Heikki kantaa kun ne piipertäjät vihhoavat myös meikäläesten lantaa me saastutettaan kuulemma kokonaenen valtameri ja elikolta sieraemista valu laetumelle veri Minä taputtelin sitä jostaen hartijoesta päen ja sannoen että kuules nauta minä luppoan sulle näen vaen lihasija makkaroeta minä rillatessaen söesin ja sulle heine kasvattasin sitte sinut taurastammoon möesin Ja pallautukseen ottasin uluko-, ynnä sisävilleen ja jauhelihhaa kilottaen että meikän kanssa asijat on sill

lekentaarista

ROPOTTI Tässä eilettään kun menin käömään saeraalaan niin siellä minä serkkupoejjan hoijjos nähä saan Se sama mieshän oli jolla on se verkusonni On seki Leino syntyjään ja etunimi Onni Kun siltä koetin kysellä ett mistä ahistaa niin ensin tuli vastaukseks pelekkää tuhinaa Mutt sitten serkku hellitti ja kertoi mulle näen Mitäs minä, kuuntelin kai hiukan hämilläen Kertoi ostaneensa keskolta sen lypsyropotin oli vaehossa antanu se vissiin mopotin Ja hyvin sujjui sillä hommat, ensin tietenkin Mutt sitte satuin tekemään sen yhen pokloomin Kas, tuli käömään lihakunta yhen elukan ja sitä minä kaverina kyytiin talutan Niin kaolasta sen tunnistuspannan otin poes Kun tein sen virheen, mitä ei tehny saaha oes Se panta käjessä aioin mennä läpi lypsyaseman niin ropottihan luulikin sen lehmän tulevan Se koppasi mut kiinni ja kaksin kerron taetto Riisu vissiin "liivit" ja lypsimetki laetto Onneksi mie pystyin siinä käyttään kännykkää ja sillä saatoin huoltomiehen