Röpötööri

 Tervehys Tounaltti Se on Luokkas-Heikki Kostolta kun rupesi kirjottelemaan, kun uutisissa vikkuuttelivat että sulla oesi saattanu ruveta mopeti keulimaan siellä ison rapakon takana. Niin piti sitä ruveta utteeraamaan, että onko se Solipperi vaeko Tunturi, vae ihan joku muu kiinalaenen mopeti, joessa on akut ja muut villitykset asennettuna, eikä niiku nuissa suomalaesissa maenihtemissani merkkiissä, joessa on siis se makneettosysteemi. Ja on kuparilankoa, käämie, on kontensaattorie(?) invensaattorie ja on piuhoa on tapse on johtoa ja johtannaesta. Nuista varmasti hoksit että meikäläenen älyvää meleko huonosti mopetin makneeton sallaessuuksista, taekka eihä ne sallaesuuksie oo, kun kirjanoppineet tietää ne ja jotku iteoppineetki osovaa tuluppaan kipinän hakkea ihan sormie napsauttamalla. Vaen siis siitä keulimisesta. Etkae nää oo menny Mellaanien kans sitä kaasuttimen kurkkuo viilaamaan, eli vaehettanu hammasrattaejjen kokosuhteita laettomasti, jollon se moperi kulukoo liijjan lujja...

  Uuvven vuosikymmenen teesie Koava vanahat porot poes kahvipannusta lorrauta siihhen hanasta vejet ja kissauta oekeen äykeät kahvit Leikkoa nisusta tolokun viipale ja kasta eli nakkele kuiviltaan eäntäkohen ja kostariikaa perrään Sitte kahtele ehejät villasukat tae aenaki melekeen taekka kietase jalakarätit koepiisi ja peälle ronttoset ja tietennii peähän karvalakkie, pippoa, huivie tae jotahi semmosta joka suojovaa hummeetikoppoa Koppeu ulukokausteelle eti kirves, vasara, moottorisha taekka vaekka rautakanki eli kipase kaupasta uuvvet Ja ala kuule rankentammaan, purkamaan, korjoamaan että mäeke käypi niin iso, että naapurikkii kuuloo ja tulloo kahtelemmaan ja sannoo että minäkippä alan Eläkä kuuntele nuijjen helssinkiin rouvviin lätinöetä elä luve lehtiin lööppie eläkä usko kiertävie maalimanlopun ennustajjie eläkä aena ihtejäsikää jos meinaan alakaa tuntuo että mitenhän tästä toasa Ja jos oekeen vastustaa niin koava vanahat porot poes pannusta lorrauta sihen vettä ja kissauta oe...

  Onko se veärin jos isäntä tuo luomakunnan ruunu makovaa kammarin sängyllä käjet niskan takana   Ja köökin puolella hemesti ruuvullisessa esiliinassa ja pari tyttärenläppie leivontamyssyneen rieskan tevossa ja joku poeka kolistelloo välillä leiviuunilla hämmentellö hiilie suopasoo ne poes ja lakasoo vielä arinan   Ja isäntä eiku kaeveloo hampaejjen vällie ja arssinoe että nyt on assiet kohillaan ja tuntoo ohikiitävän hetken onnea että ihan syvänalassa mulujahtelloo sillae somasti   Ja pikkunen tytär, lapsenlapsi semmonen kikkarapeä nauroa rällöttää ja huiskuttaa ukille     Niiettä, onko se veärin… jos ihan hilijaa itekseen ajattelloo että tässähä se kaekki