Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

pakkasenteki

Petteri-varpunen Pienen navetan katolla lunta on, mahtaa tuuletustorviki törrötellä sen reonalla Petteri Varpunen, koettaa sulukijaan pörrötellä oli pakkasta taas yöllä ollunna, noen parisenkymmentä, reilu vaen oli taas yön yli hengissä selevitty, tuulenvirreessä lintunen heilu Joskus vuosija sitten Pete huomasi, kun tuli talavipakkanen raju siihen tuuletuskanavaan asettua, tosin lintuun tarttu uus ominaeshaju Siinä putkessa pyöriipi ropelli, joka lämmintä, sonnanhajjuo työntää ja se aluksi pikkusen yökötti, sen toki Petteri auliisti myöntää. Vaen kun immeiset kaekki te tiijjättä, miten on tärkejää linnuille lämmin sen tajusin minnäe sillon viimmestään, kun kinoksessa suksillaen rämmin ja ne teeret kun kippiistaän ponnahteli ja säekyin kuin orava näätää sillon jotennii mieleeni mulujahti, sehän voe vilu luonnonelinkonki jäätää Siksi se Petteri torvessa assuupi, sille on siellä ihan sopiva orsi ja mikä on elläessä varpusen, kun löytyy likeltä jyvä ja timotein korsi vaen yhtä o

lumenkolluuhumppa

Lumenkolluuhumppa Kun lunta tulloo kovasti ja on välliin suojasää niin elä hyvä immeinen sillon makkaelemmaan jää vaen peähäs pane pipo vejät kätteen sijannahkakinttaan ja vanahat kumisoappaat jalakoehin vaekka ne oesi menny linttaan - Nyt kolloamaan kolloamaan lunta kolloamaan eikä auramiehijä soa käyvvä molloamaan ne kun töehin pesäöö vasta kun herrat luvan antavat ja liittymiimme vallit suuret sitten konneillasa kantavat - Kun kolannu oot pihan hyvin lakassu portaatkin niin kiiruhappa ahkerasti appuun vaekka naapurin ja tiijjä vaekka kupin kuumaa hältä palakkijoksi saat taekka ihan ite kahvipannun porisemmaan paat - Nyt kolloamaan kolloamaan lunta kolloamaan eikä taevaanisseä satteesta soa käyvvä molloamaan se vaekka tänne Koellismoalle nelejä vuojenaekaa loe se kuuulkoa kuuluu kuvijoehin että tuiskutuulet akkunoessa soe - Että kyllä se toas kesän tekkee tulloo kuumoa että öesin ei soa unta ja kansalaeset vaekerovat sannoen voe kunpa sattaes lunta vaen minullapa ru

(uni)hiekotusta

Kun illalla en oekeen meinannu saaha unta niin mieleen tuli jostaki unihiekanvalamistajakunta että onkohan ne lommautettu vae onko heikoksi menny laatu että liekkö muillae käyny näen että unihiekkaa, sekuntaa on saatu Niin siinäpä sängyssäni aloen hilijaa arssinoemaan että melekeen Suomenmaassa pitäs saaha laki voemaan että unihiekan laatuun pitäes laatie joku sertivikaatti ja tunnin-pari mietettyöni olin melekolaella naatti Ja jos tässä aatoksieni essiin tuuvva kehtaan niin näelle maelle saesivat tehä unihiekkatehtaan vaekka tänne Kostolle melekolaella evullisseen hintaan mutta Kuusamoon ei voetasi kun ne heti nousis vastarintaan Vaen kun tehas oesi rakennettu sen ite resitentti avvaes ja se maetopullon seinään särkis sitte Jennin uuvven runon tavvaes niin kahtojat, tottavieköön akakasi heti haukotella mitäpä te lukijat nyt mietittä kannattasko unihiekkatehtaan tekkoa suunnitella

aamunavvaus

Kuinka kukkaa voesi rakastaa miestä, tuota mannekiinie pitkiin kalsareitten tuskin kaapunissa etes käyneen kulukijata syrjäsijen sorateitten Miestä jonka tapana on syönnin jäläkeen eänekkäästi röyhtästä ja iltasella aenu intohimo löytyypi vaen napanöyhtästä Kuinka kukkaa voesi rakastaa miestä, pihkan hajusissa vaatteissaan soututoolissa vaen iteksesä keinuvana aataminaekasissa aatteissaan Miestä jonka aenu sivistys kuuntelu on vaen mehtäratijon ja kun telekkarista tulloo oopperata toosa hetimmiten sulettava on Kuinka kukkaa voesi rakastaa miestä, viikon-parin parransänkineen siellä olokoon yksinäsä mehtinesä-jänkineen Kuinka kukkaa voesi rakastaa vossiiilija, puvonnutta kehityksen kelekasta miestä iliman kasorahhaa, optijoeta sille peähän leipäpelekasta