Röpötööri

  Arvoesat immeiste Jos ootta tännään ihmetelleet täältä ilimansuunnasta ehtimisseen vilahtelevata invaasiota lentävistä sijannahkakinttaesta taevaan rannassa, niin saanen maenita että Heikkihä se on ollu assiella. Oon nimittäen nakellu kintasta siitä assiesta että tuonko juluki tämänpäeväset polkoomit mitä meijjän natsuunassa on sattunu, ja kerronko assien höystöjen kans eli ehollepanneen, vaeko kuivalla kapulakielellä. Kehotan teitä, jos joku tämän erehtyy lukemaan, niin olemaan lukujolohassa tavallista hitakaesempie, sillä minä kirjotan hitakaeseti peästellen välillä tuskanparahuksie. Sen isommitta lauluitta alotan, Sehän on meillä yks murunen, tae Murunenha se oekeasti on, semmonen musta-valakonen lehmänköllykkä, joka ei ällyö/jaksa syyvvä tarpeeksi, tae sitte sillä on niin anhiton isäntä että sen terveys rommovaa aena pari-kolome kuukauuta poekimisesta ja sillo me hemestin kans epätoevosesti ammutaan sen pötsiin kalsijumikapuloeta ja saatetaan jopa jotaki likumenttie juottaakki.V

  Muistaakohan kukkaan muu yhen homman menneen ajan kun oli pottupelto (liijjan suuri) jossaen luona halakovajan ja siihen isä raktorillaan talaven sontaläjjie kitkutteli ja niitä näehin aekoehin levitettiin, minä ynnä veli Ja työvälineinä meillä oli taekko, josta aenae yksi piikki oli poekki ja kyllähä se vitutti, kun sammakoeta vappaana pellon pientareilla loekki ei niillä luonnon elläemillä huolie ollu, näen ajatteli meikä vaen tokihan se lämmitti kumikengän käressä ollu reikä Ja niitä sontaläjjie riitti voehan pertteeni, sitä tuskaa ja melekeen issää noejumma kun se nuita meijjän riesaksemme kuskaa ei sillon poejjanjulliin peähän mahtunu sen homman perimmäenen hohto vasta sitten sytty lamput päessämme kun kottiin saatiin koellis-sähkön johto Että jos joku tuntoo syvämmessään että tuo se hauskaa hommaa oesi niin Heikki sille kohtuuvvella tuota ihanuutta järjestellä voesi kun on meillä sontaa tarpeeksi ja oekeen iso telikärry-tuhti että kinttaan kätteen, tervetulloa! katotaanpa kell