Röpötööri

Samovaarin sammaani Maetokärryjen rattaesta kuulu niille ominaesta vinkumista, kun Leppäsen Hertta työnteä venksutteli niitä pitkin mahtäautotietä. Kärryjen toesta renkasta oli paekkaeltu keärimällä sen ympärille punasta paalinarruo ja pikkusen sammaenen ratas pyrki vipattammaanki laeskannäköseti, kun joku kylän poejjanmulukuista oli ajjaa rymmäyttäny solihver eksportilla kärryjen kylykeen. Oliha se poeka saanu nimesä kuulla kun samassa rytäkässä oli koatunu moahan melekeesä soavillinen Hertan kerräämie käpyjä. -metähoetoyhistykselle minä niitä, oli Hertta ätissy meleko kirrein leovoen käpyjen kerruun syytä assieta tiejustelleelle, ohi hölökkäävälle huppaelijalle. Kirrein leovvoen sen takija, kun uuvvet hammasrotteesit tahto tämän tästä luiskahella ulos ja oli parriin otteeseen puonnu maahanni. Ja mistäpä Hertta oesi arvannu mittää liimoja suuhusa tällätä hampaejjen paekallaa pysymiseksi ja toesakseen tokkopa niitä ossuuskaupan myymäläautosta oesi ollu saatavillakka. Korkeintaan jotaki

Sehän olla läsötti melekolaella tavallinen huhti-touhokuun vaehteen lauhanpuoleinen illankuhja, kun eräs äetiporo haalausi synkän korpikuusikon sekkaan synnytystuskiin saattamana. Olokoon tämän poroäetin nimi vaekkapa Viija, kun se korpirytteikkö sattu olemaan ihan errään Viijansuon likellä. Ilimassa oli melekolaella kevvään merkkie, kostejata usvaa työnty Viijan sieraemiin henkitettäväksi ja melekeen samanlaatusena tuo ilima pyrkiysi uloshengityksessäki olemaan. Eipä ollu Viija-rievulle pijetty synntysvalamennusta paliskunnan, eikä myöskään omistajasa Aate Työväjen (nimi muutettu) toemesta. Vaen ihan omin nokkinesa ja vaestojesa varassa piti viijjan koppeutuo moeseen jolohaan. Se käppäeli valihtemassaan sakkeikossa pikkusta ympyrätä ja pysähty välillä paekallesa ja näytti melekolaella siltä että jonku sortin supistuksie se taesi jo tehä. Viimeen errään pysähyksen jäläkeen jotaki nestettä turskahti Viijan takapeästä ja se arveli hoo-hetken olevan hyvinnii lähellä. Viijja puskeusi saman