Ojankaevuo
Ojankaevuo Sehä on toas käsillä se aeka vujesta, kun usseammassa kortteerissa heiluu naesarmeijja ja kuurovaa katonrajjaa, paestaa nissuo, silittää läninkie ynnä rässihousuo ja kahteloo lipastoenlootiista kavonnutta lyyraa kiinnitettäväksi sen tämänkevväesen rinnalle. Tae jos kysseessä on tallouvven ensimmäenen ylioppilas, niin juosta repattaa koruliikkeeseen ostoksille. Eikä ihan anhitonta oo meno niissäkkää tallouksissa, joesta joku jäläkikasvusta valamistuu ammattiin. Saapi sitä niissäe tallouksissa hemestit ja jäläkikasvut kelekkeänä olla. Ja meikälenen se istuu raktorin kopissa ja kahteloo, että sepä on toas liiterintauspellon lanttopaekkaan jeäny hyvänlaesesti vettä seisoksimmaan. Että oesi siinä ojankaevuuta. Ja huokasoo siinä syvvään, kahteloo vasemmalle yläviistoon haekein mielein, kun mieleen tuluvahtaa systerin ylioppilasjuhulat kolomenkymmenenkolomen vujen takkaa. Meikäläesen koulutushistoriijjaa oli sillon kävellä lerppasta onnikasta laskeuvvuttuoni ...