kalleinaarre
Tuolta heinälavon nurkasta tännään kalliin aarteen löysin sen kassakaappiin laetoen ja kaapin ympäriisä kierrättelin köysin saapi sitä joskus ihmetellä ehkä vuosisattaen päästä oma suku vaen sillon pittää kaapin avvaajilla olla ravatit ja rässäelty puku Ja voen hyvin kuvitella ilimeet, ihmetyksen väjen sen aevoessani kuin elokuvan hijastetut liikkeet näjen ja yhteen läpsyttellee käsijänsä tuon ihmeen suuren tojistava kansa kun ne huokaelevat ja tietävät siihen Heikki laettanut on kalleimpansa Oe apulannankokkare olit kalliimpi kuin kilo kultaa sinä kasvun ihmeen aekaan saet kun ennen ravihtit pellon multaa sinun ansijostas kasvo pottu taekka kasvattelit vilijaa nyt sinun muistoksesi täällä vietän hetken hiljaa Oe apulanta ihmeellinen rae Vennäältä tae vaekka Norjasta viimmesenki kahleen irrottelit meikäläesestä, eeuun-maaorjasta nyt luppeita on katovujesta taekka kuka tietää kuuvvesta ei oo hintas pilivistä vae