Aeralle
Kylymeni syksynen maesema lumiseen suruhuntuun verhoutui kaera kun metijoessa uutinen kerrottiin jätti tämän ajan Samulinin Aera hän, joka viimmeseen asti jokkasella solullaan eli että tätä kaet se tiesi kylymä, mutta tuuleton keli Eihän aena elosa ollu pelekkää tanssija, laesin näestä vastamäkkiin juttuista jostaen kerran lukasta taesin vaen ei ruotosa taepunu se pyssyi norjana aena kunnes hänet meiltä otettiin poes tämän viikon maanantaena Ja nyt enkelit taevaassa outtavat harput on jo virreessä siellä pijan hänen naurunsa raekuupi pilivijen yllä, taevasten tiellä jossa parketit on hijottu hyvin eikä oo koloja laesin ja tässä tunnustaa tohin minä häntä vähä ihhaella taesin Ja iso joukko muitaki varmaan häntä tänne kaepaamaan jäevät vaen muuten, mulla ja Aeralla oli sammaan aekaan synttäripäevät että toevon sulle kevveitä multija kun sinut poes lakasi tuonelan luuta vaen ne jossaki vikovat että ens yönä hammeesi verhovaa taevaalla kuuta