Ojankaevuo
Ojankaevuo
Sehä on toas
käsillä se aeka vujesta, kun usseammassa kortteerissa heiluu naesarmeijja ja
kuurovaa katonrajjaa, paestaa nissuo, silittää läninkie ynnä rässihousuo ja kahteloo
lipastoenlootiista kavonnutta lyyraa kiinnitettäväksi sen tämänkevväesen
rinnalle. Tae jos kysseessä on
tallouvven ensimmäenen ylioppilas, niin juosta repattaa koruliikkeeseen
ostoksille. Eikä ihan anhitonta oo meno niissäkkää tallouksissa, joesta joku
jäläkikasvusta valamistuu ammattiin. Saapi sitä niissäe tallouksissa hemestit
ja jäläkikasvut kelekkeänä olla.
Ja meikälenen se
istuu raktorin kopissa ja kahteloo, että sepä on toas liiterintauspellon
lanttopaekkaan jeäny hyvänlaesesti vettä seisoksimmaan. Että oesi siinä ojankaevuuta. Ja huokasoo siinä syvvään,
kahteloo vasemmalle yläviistoon haekein mielein, kun mieleen tuluvahtaa systerin
ylioppilasjuhulat kolomenkymmenenkolomen vujen takkaa. Meikäläesen
koulutushistoriijjaa oli sillon kävellä lerppasta onnikasta laskeuvvuttuoni
kotikartanolle peästötojistus lakkarissa.
Loekin kotimökin
portat ylös meleko keposin askelein, sillä taskussa oli kohtuuhyvät paperit ja olihan
systerille sentään tolokun juhulat tulossa ja ossaelin peäseväni itekki
herkuttelemaan. Eikä taennu olla pelekoa siitä perinteisesta koulujen peättymispäevän
työjolohastakkaa, nimittäen pellolle ajettujen sontaläjjiin levittelystä.
Aukasta näppäsin uluko-oven ja näjin että isäukko se yritteli käytävän peilin
eissä sittoa ravattie kaulaasa sen näkösenä että ei ollu kovin sakejaan sitä
hommaa nykyvuosina harrastanu. Soattopa tuolta joku kirosanaki lipsahtoa siinä
äherrellessä. Kirkonkyllään se teki siinä lähtöä äetin ja tietennii sen
lakitettavan kans. Vilikasipa tuo sitte minnuun, eikä kysyny tojistuksesta
halastuo sannaa, sannoa näppäsi vaen että siellä oesi liiterin takana ojan
kaevuo.
Niinpä ei auttanu
ku vaehettaa kamppeet ja lähteä ojankaevuun. Sieltä savilitkun sejasta sitte
kahtelin kun PV-Volovo katosi kirkonkyllää kohen ja jos en kovin palajoa eholle
paa, niin mieli ei ollu ihan parasta laatuo, ei likellekkää. Vaen eihä siinä ollu
vaehtoehtoja, sen kun lyyvvä lapijota savveen ja kuopasta savinen poakku
toesesa jäläkeen pellolle.
Pallaeli se
Volovoki muutaman tunnin peästä kirkolta ja kohta rupesi vieraeta ilimaantummaan.
Kahtelin hikisen lippalakin alta tulijoeta ja nakkelin entistä ahaneemmin
savivellie saralle. Kaeppa sen joku tulijoesta huomasi minut ja maenihti
talonväjelle, kun äeti tuli pijan portaelle huutelemmaan minnuo sisälle. Ja niin
minä kävellä rontostin talloon vaatteijjen vaehtoon kuin se Muumäjen Akusti
aenae. No, heivataan vähä, luikahin ku pahantekkie saunan puolelle pesulle ja
sieltä kammariini vaatteijjen vaehtoon.
Että tämmösie
sitä tulloo meikäläesen mieleen aena tähän aekaan, kun Suvivirren ensimmäeset
tahit alakaa pääkopassa soijja. Jäläkeenpäenhän tuo ojankaevuu enemmännii
naurattaa ku suivauttaa. Vaen onneksippa olokoon kaekkiille koulusa
peättäneille, lakilla tae iliman juhuliviille. Se on hyvä kun
ammattiinvalamistujjieki tänäpäevänä juhulitaan, että annetaan nuijjen ojankaevujen
olla, kerkijäähän ne hommat tehä ensviikollae, taekka ens vuonna, ja jos
vanahat merkit pittää likikää paekkasa, niin tuo alussa maenittu lanttopaekka
on entisellään seoraavat kakskytä vuotta.
Hieno kertomus! Pistää toen eiten miettimään. Pohjavire kertomuksessa tuntuu peräti raamatulliselta: patriarkka, jonka päätöksiin ei voi kajota, määrää poikansa ojankaivuun ja lähtee kyytimään tytärtään valokuvattavaksi. Märkää savimaata lyö entistä raskaammaksi sisarkateuden läikähdys lapionpistosta toiseen. Perheen äidin osaksi jää siivous ja leipomusten valmistelu.
VastaaPoistaKertoja huomauttaa muiston muuttuneen jo huvittavaksi vuosien saatossa, mutta korostaa kuitenkin miten kaikkia valmistuneita tulisi muistaa, kun suvivirsi jälleen pistää muistot ja tunteet liikkeelle.
Oon tämän joskus vuosia sitten kirjottanu ja kaivelin essiin, kun tilasivat puhumaan tuonne kirkonkylän koululle valamistujaisiin. Vähä sillä silimällä silimäelin, että jos tästä jotaki manihtaeisi eli ottasi vinkkie. Vaen ihan erin tulin kirjottaneeksi. Taijjan sen tänne sitte laittaa, kun oon sen puhheen pitäny
VastaaPoista