pakkasenteki

Petteri-varpunen

Pienen navetan katolla lunta on, mahtaa tuuletustorviki törrötellä
sen reonalla Petteri Varpunen, koettaa sulukijaan pörrötellä
oli pakkasta taas yöllä ollunna, noen parisenkymmentä, reilu
vaen oli taas yön yli hengissä selevitty, tuulenvirreessä lintunen heilu

Joskus vuosija sitten Pete huomasi, kun tuli talavipakkanen raju
siihen tuuletuskanavaan asettua, tosin lintuun tarttu uus ominaeshaju
Siinä putkessa pyöriipi ropelli, joka lämmintä, sonnanhajjuo työntää
ja se aluksi pikkusen yökötti, sen toki Petteri auliisti myöntää.

Vaen kun immeiset kaekki te tiijjättä, miten on tärkejää linnuille lämmin
sen tajusin minnäe sillon viimmestään, kun kinoksessa suksillaen rämmin
ja ne teeret kun kippiistaän ponnahteli ja säekyin kuin orava näätää
sillon jotennii mieleeni mulujahti, sehän voe vilu luonnonelinkonki jäätää

Siksi se Petteri torvessa assuupi, sille on siellä ihan sopiva orsi
ja mikä on elläessä varpusen, kun löytyy likeltä jyvä ja timotein korsi
vaen yhtä on Petterin ikävä, sitä elämänkumppanie puuttuu
siitä harakat hänelle räkättää, sillon Petteri oekejasti suuttuu

Vaen pijanhan kevättä pukkovaa, lumet lähtöö ja tulleepi kesä
ja sen Pertterin hormoonit hyrrejää, ja oesi toeveissa rakentaa pesä
vaen turhaan lemmenlauluja visertää, ei taejja auttaa ees etelätuuli
korkeintaan korppi tae varis siihen vastovaa, näen Petteri-parkaki luuli

Tuli naaras varpu etelän suunnalta, oesko lihtannu rekkaan tae muuhun
Petterin likelle koevuun tuo istahtu, navetan viereiseen koevupuuhun
oli reksonaa kaenaloon lykänny, ja oli tolokusti punattu luomi
sae Petterin hummeetin pyörryksiin, kun oli kaoniisti kukassa tuomi

Istahti Petteri samalle oksalle, laulo niin kuin vaen se osasi laulaa
koetti siivellään naarasta koskettaa, ihan hivellä sorejaa kaulaa
Vaen eipä tuo eteleän heitukka, voenu Petterin hajuva sietää
vaen kun talavi taas tullo ja pakkaset… kelepaako Petterin orsi… ken tietää