tervetaas

 Hyvvää elokuun 26. päevän ehtoota, vettä sattaa ja ilta pimenöö. Koera haukkuo louskuttaa häkissäsä ja kissa mahtaa köllötellä liiterin alla taekka lienekkö puskeutunu vanhaan talloon jonku ryysykasan peälle köllöttelemään. Kanttura paskoo navetassa allesa ja saattaapa jollakulla nestemäenennii jätös ripistä looriin ritilöejjen välistä. Seittemensattaatuhatta kärpästä tutkii ommaa anatoomijaasa navetan katossa, tae siis laepijossa ja tutkaeloo, että montako jalakaa pittää olla katossa kiinni ettei puttoa. Ja jos putovaaki, niin eihä kärpäselle silon mittäää satu, sen kun panno siipesä väpättämmään ja lentää lehmän kylykeen veritöehin...  Ja välliin ronklahtaa maetohuoneen puolella jäehytyskonneisto peälle, taekka aenaski se sekottaja ja räystäeltä tippuu vettä ja ne vesiatomit pyrkiytyy kulukeutummaan alamäkkeen, ensinnä Kostonjärveen, siitä Kostonjokkeen, iijokkeen ja aena merelle asti. Vaen eipä maha navetan katolta puonnu vesipisara, vae mikä atomi liekkää, palajo keretä maesemie katella, kun se mennöö holtitonta jokkea laejjasta laetaan ja yrittää siinä väestellä lahnojen kitusie taekka huppalijan nokipannun sisuksie... saateri, kukapa se haluvaesi tulla keiteyksi.

Vaen ryöstäysipä toas, monen vujen jäläkeen. Sitähämmullapiti sannoa, että kesä alakaa olla paketissa, siis mitä rehun tekkoon tulloo. Tännään vissiin viimmeset heinät rullattiin paalaemen ahnaaseen kittaan ja kun kone oli kietassu verkon paalin peälle,niin vielä nykästiin valakonen muovi peälle, eikä vaen yhtä kerrosta, vaen semmoset seittemen kalvoa, että ei vitamiinit karkoa, eli ala rehu lämpiemään, ettäo mistä apetta patukkahäntiin etteen kärrätä talavisyvämmellä. 

Potut no on vielä mullan alla, tae siis ne joeta ei oo vielä syöty. Ja meleko mukavasti ne onki kasvaneet, mikäoliki se pölöjän isännän merkki. Potun vilijelys on tosin kokenu inhlaatijo tässä meijjän kattilakunnassa, kun se on tuo laeskuus aekaansaamattomuus kannattamattomuus ja muut assiet sen himon vähhiin hillineet. Että potunvilijelyn rehapilitoentie tässä outellaan, josta tosin tämän vuotinen riesa, eli tämä korona on vähän merkkejä luppaellu. 

Sonnanajjoa täsä oesi suivauksiin asti eissä ja kyntämistä kylyvöä pölökkyömistä puunajjoa halontekkoa ja kynsipytinkin korjuuta ja emännän rapsuttelluo leuvvan alta, että ei käy aeka pitkäksi eläkettä outellessa, johon on aekaa vielä kahksean vuotta kuus kuukautta ja yksi päevä, jos se ei hovissa muutu.

Vaen nyt köllölleen ja kahtelemmaan unnie. Saa nähä mitä ens yönä näkkyy, että onko ihan uutta vae tullooko joku uni uusintana.. lyöntivirheitä en koppeu korjaelemmaan ja ne puuttuvat välilyönnit tähän loppuun.....       niih

Heikki

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Aeralle

voe tounalt