avvoen kirje TonalttiRumpille

 Tervehys Tounaltti


Se on Luokkas-Heikki Kostolta kun rupesi kirjottelemaan, kun uutisissa vikkuuttelivat että sulla oesi saattanu ruveta mopeti keulimaan siellä ison rapakon takana. Niin piti sitä ruveta utteeraamaan, että onko se Solipperi vaeko Tunturi, vae ihan joku muu kiinalaenen mopeti, joessa on akut ja muut villitykset asennettuna, eikä niiku nuissa suomalaesissa maenihtemissani merkkiissä, joessa on siis se makneettosysteemi. Ja on kuparilankoa, käämie, on kontensaattorie(?) invensaattorie ja on piuhoa on tapse on johtoa ja johtannaesta. Nuista varmasti hoksit että meikäläenen älyvää meleko huonosti mopetin makneeton sallaessuuksista, taekka eihä ne sallaesuuksie oo, kun kirjanoppineet tietää ne ja jotku iteoppineetki osovaa tuluppaan kipinän hakkea ihan sormie napsauttamalla.

Vaen siis siitä keulimisesta. Etkae nää oo menny Mellaanien kans sitä kaasuttimen kurkkuo viilaamaan, eli vaehettanu hammasrattaejjen kokosuhteita laettomasti, jollon se moperi kulukoo liijjan lujjaa ja saattaapi ähpeeii taekka seeiiaa olla maantievesakossa tutkamittariin kans väejjymässä ja kohta oot ameriikalaesen seihtemenpäevää-lehen kansikuvassa tukka sekasin ja sakkolappu kourassa ja se  Mellaanie tietenni pyllistelisi siellä vesakoossa pissihäjässään.

Sitte pitää kans muistoa se kypärä laettoa. Minnuoki ne oesi voenu kypärättömyyvvestä sakottoa, kun muuvvatta mehtätietä ajjaa rälläsin kilivettömällä ja valottomalla mopetilla. Ja siis kypäräkkii oli jeäny johonii kotimökin kelehille levähtelemään, tae liekkö tuota ollu olemassakkaa..., Meleko varmanaha ne polliisit piti sitä että oesin ottanu huimausaeneita, kun ne katoppa komenti minut ravin pohjalle ajamastani mopetin selästä puhaltammaan johonnii vinkupillisysteemiin. Olin sen takkkie ajanu siihen ravviin, kun luulin tiellä tulevan vastaan paekallisen taksimiehen Ransportterin, vaen pertteeni, se oliki mustamaijja. No, minä tejin työtä käskettyö ja ramusin pappatunturin satulasta siihen tielle, vaen irtosoran pertteeni teki tepposet ja kaavuin siihen polovilleni. Ahhaa! Pyörähti polliisimiesten hummeetissa ja pinko ja mitä muita hienoja sanoja onkaa olemassa, kun polliisisetät on saanu tähtäemeen ison konnan ja käsirauvvat jo virtuvvalisesti kilahteli aevokoppiinsa uumenissa. No könysin siitä ylös polliisisetän likelle ja se työnti jonku pillintapasen naamani etteen ja käski puhaltoa. Minähä vejin henkeä ja annon tulla kunnolla, niin että se laete pihisi tovosen aekaa. Polliisisetä kahteli minnuo, kahteli mittarie ja taas minnuo. Sitte se sano että puhallappa uuvvestaan. Ja minä puhallin ja saman katseijen kierrätys alako. Minä kysäsin, että menneekö siinä pitkäänni enneko se rejakoepi. Kyllä sen heti pitäsi näytteä, sano se polliisisetä ja myönti pettyneen (tae oliko tuo heleopttunu) olosena että vesiselevähä sinä. Maenihti se sitte siitä kypärästäki, vaen kun vakkuuttelin että oon hyvin lähellä kottiani, niin se anto etulakkarisa olla kopeloemati ja sano vaen omapa on peäsi. Jälestäpäen on sen polliisisetänkans naureskeltu tappausta. Onneki se tämä meijjän maan polliisi on sääkerismies verrattuna niihin ameriikalaesten vilimiin pollareihin, taekka vielä pahempata, elävän elämän polliisiin, jotka on meleko liipasherkkää sakkie.

Vaen miten lie sinun laetasi Tounaltti, ei kae vaen oo tullu poltettuo piipunkopallista heineä, laetettu terästettyö nuuskoa ylähuuleen, taekka kaajettu pourponilasi liijjan täyteen. Vae ihanko kovempie huimausaeneita on sierameen imastu. Semmosta minä oon joskus ameriikalaesissa elokuvviissa nähny tehtävän. Vae onko sulla ruvennu se isoremmi luistamaan sielä hummeetissa. Seki on kuule parannettavissa. Tilloa vaekka jolleki sykoloolille eli sykijatrille aeka ja heittäy pitkäksesi sohvalle, sule silimäsi ja selevitä juurta jaksaen kaekki vaemallukset ja peän vannehtimiset. Eläkä ennää sekkau millää muotoa politiikkaan, elä ees hevosottolautakkuntaan varajäseneksi. 

Sillä mikäpä sulla sen Mellaanien (jos se vielä viereesä ottaa ja sulle kalapottuo keittelöö) kans patuleeratessa, ansijositonnaenen juoksoo tästälähin ku tuluvavesi Kostojojessa ja tottapa sulla on kasorahoja, ettei tarvihe paekallisen heikkihurstin jonnoon mennä kelekkerehtimään. Ja vejä jalakoehisi sarkahousut ja kumiterät, niskaan vähä lämpimie rytkyjä ja kunnon karvalakki peähän ja sijannahkakinttaat kopariin harmaella villavanttuilla eristettynä. Ja ajele aamuksi tänne Kostolle, niin kävästään vilikase että onko Kostonmuikku käyny pyyvvykseen ja jos ei oo, niin jeäkaapissa mahtaa olla puolenkymmentä pallaa voessa paestettuo haukea.

Että näellä sannoella, koetahan olla tolokusti, t. Heikki from Revengeslake

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Aeralle

voe tounalt