Röpötööri

  Löysin vanhan uunin koivupuskaan unhoitetun se kertoi mulle muistavansa myös pula-ajan petun ja jutteli se tarkoin kuinka sisällään löi lieskat ja se leivät paistoi hyvin ja sai maistuviksi rieskat   Löysin vanhan uunin hyvää esi-isäin työtä se suurta tupaa lämmitti eikä aina ollut onni myötä se näki surun kyyneleet myös ilon itkun tottakai ja reunoillaan se asukkailta vaatteet kuivattua sai   Löysin vanhan uunin on nyt koivut ympärillään ne siitä kohta kaatuvat vaan ei uuni maavu millään On siihen lavottuna tusinoittain liuskekiviä ja haikeus rinnassani kirjoittelin siitä pari riviä

 Sehän kello mennä rakuttellee kohti yhtä aamuyöllä. Nukkumatti tae mikä unimaakari se onkaa, on tänä yönä suivaantunu meijjän kylätien heikkoon kuntoon. Sehän kun alakaa olla semmosessa kävveessä, kuin nuo ittäesen naapurin kylätiet siellä Ukraenan rajamaella, johon sen yhen Puttiinin kyuorma-autot nyt toasa haalovaa ruutipyssyjä ja sotilaeta. Ja tietennii pirut mielessään. Se on kallis assie, että tällä meitin resipentillä ei oo menny honnoorista eli huaveista salutoraja ylitte, vaen pystyy vatsappie eli messankerrie pitin sille naapurin isännälle laetamaan kuvvie Jennistä ja Aaropoijjasta ja siitä seinäänjuosseen näkösestä koerasta, että Puttiini unohtasi kokonaan ne sotatoemet. Ja keskittysi olleellisseen, eli vaekka siihen putnikkirokotteen kauppaamissen lantrinkilla eli iliman. Vae vettääkö ne senki ohta markkinoelta... Nii, siinähä se on menny alakukevät, talavi, mennä syksy ja viimmekesäki verhojenravosta katellessa maalimanmennoa näellä kelehillä. Eli oravan hyppelyö lintu...