Aeralle

 Kylymeni syksynen maesema

lumiseen suruhuntuun verhoutui kaera

kun metijoessa uutinen kerrottiin

jätti tämän ajan Samulinin Aera

hän, joka viimmeseen asti

jokkasella  solullaan eli

että tätä kaet se tiesi

kylymä, mutta tuuleton keli


Eihän aena elosa ollu

pelekkää tanssija, laesin

näestä vastamäkkiin juttuista

jostaen kerran lukasta taesin

vaen ei ruotosa taepunu

se pyssyi norjana aena

kunnes hänet meiltä otettiin poes

tämän viikon maanantaena


Ja nyt enkelit taevaassa outtavat

harput on jo virreessä siellä

pijan hänen naurunsa raekuupi

pilivijen yllä, taevasten tiellä

jossa parketit on hijottu  hyvin

eikä oo koloja laesin

ja tässä tunnustaa tohin

minä häntä vähä ihhaella taesin


Ja iso joukko muitaki varmaan

häntä tänne kaepaamaan jäevät

vaen muuten, mulla ja Aeralla

oli  sammaan aekaan synttäripäevät

että toevon sulle kevveitä multija

kun sinut poes lakasi tuonelan luuta

vaen ne jossaki vikovat että

ens yönä hammeesi verhovaa taevaalla kuuta





Kommentit

  1. Aivan mahtava muistoruno, joka ottaa mukaan kuvastoon Airan itsensä lisäksi ajankohtaiset luonnonvoimat pakkasia, lumentuloa ja kuunpimennyksiä myöten. Airan kaltaisia ihmisiä ei ole tosiaankaan liikaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kovasti. Mulla ja Airalla oli toellae sama syntymäpäivä. Kyllä tässä pistää miettimään, että hätäkö tässä eläkkeelle on, kun Aira teki työtä yli ysikymppisenä. Mulla on muuten ollu työn alla uus aluevaltaus, kun on yhestä rihmastonaikasesta novellista on väännetty teatteriohjaajan kans kokoillan näytelmätä. Harjotukset on jo menossa. Ensi-ilta ja kantaesitys helemi-maaliskuun vaihteen tienoila

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Hillahumppa