Aeralle
Kylymeni syksynen maesema
lumiseen suruhuntuun verhoutui kaera
kun metijoessa uutinen kerrottiin
jätti tämän ajan Samulinin Aera
hän, joka viimmeseen asti
jokkasella solullaan eli
että tätä kaet se tiesi
kylymä, mutta tuuleton keli
Eihän aena elosa ollu
pelekkää tanssija, laesin
näestä vastamäkkiin juttuista
jostaen kerran lukasta taesin
vaen ei ruotosa taepunu
se pyssyi norjana aena
kunnes hänet meiltä otettiin poes
tämän viikon maanantaena
Ja nyt enkelit taevaassa outtavat
harput on jo virreessä siellä
pijan hänen naurunsa raekuupi
pilivijen yllä, taevasten tiellä
jossa parketit on hijottu hyvin
eikä oo koloja laesin
ja tässä tunnustaa tohin
minä häntä vähä ihhaella taesin
Ja iso joukko muitaki varmaan
häntä tänne kaepaamaan jäevät
vaen muuten, mulla ja Aeralla
oli sammaan aekaan synttäripäevät
että toevon sulle kevveitä multija
kun sinut poes lakasi tuonelan luuta
vaen ne jossaki vikovat että
ens yönä hammeesi verhovaa taevaalla kuuta
Aivan mahtava muistoruno, joka ottaa mukaan kuvastoon Airan itsensä lisäksi ajankohtaiset luonnonvoimat pakkasia, lumentuloa ja kuunpimennyksiä myöten. Airan kaltaisia ihmisiä ei ole tosiaankaan liikaa.
VastaaPoistaKiitoksia kovasti. Mulla ja Airalla oli toellae sama syntymäpäivä. Kyllä tässä pistää miettimään, että hätäkö tässä eläkkeelle on, kun Aira teki työtä yli ysikymppisenä. Mulla on muuten ollu työn alla uus aluevaltaus, kun on yhestä rihmastonaikasesta novellista on väännetty teatteriohjaajan kans kokoillan näytelmätä. Harjotukset on jo menossa. Ensi-ilta ja kantaesitys helemi-maaliskuun vaihteen tienoila
VastaaPoista