Ennevvanahaan (tämä teksti oli osa Koillismaa sydämmessäni- esitystä)
JOULUAATTO 1970-LUVUN ALAKUPUOLELLA Heräsin kun äiti napasutti valot kamariin vastikkään asennetusta valokatkasijasta. Se kun oli saatu selekoseen sähköt, niin mikäpä siinä oli pällistellessä kattolampun alla ja kuunnella äitimuorin käskynjakkoa. -Alakakaaha poejjat joutuo puurolle, isä jo laetto rattorin nuoskumaan. Eikä siinä auttanu ku konkoella jalanvilijaan, vejellä sukkie jalakaan ja mitä lie välihousuo ynnä muuta kampetta sillon mistä oli päälle kiskoa. Ja käppäellä sitte vessan kautta köökin puolelle kaurapuuron syöntiin. Velipoeka se teki suurin piirtein samat aamutoemet ja kohtapa sitä oli puurot tuulensuojassa. Kohtapa se konkoeli isäukkoki ulukokausteelta köökiin ja maenihti kirosanan höystämänä että pakkasta on rapijat kakskymmentä. Kohta vejettiin lyyssie peälle ja ja kumikenkie jalakoehin. Äeti laetteli evväetä reppuun ja puski sinne myös villasukkaan kiejotun aeramin kahvepullon, voeleipie ynnä liekkö joku nisun känttyki ollu. Ja sitte isäukko meni repun kans ratto...