Ukkimehto

 

On korpi ihan hilijanen

peittää tienoon sankka sumu

ja jossain kuusen persiessä

makkaa vanaha humu

siellä juurten lomassa

on kuin pienen lapsen kehto

ja siinä makaa kuorsaten

vanaha-Ukkimehto

 

Se näkkee unta nuoruuvestaan

mittaa siiven kolomatta sulukaa

hei lukijat, jos on aikaa

istumaan nyt vierelleni tulukaa

niin kertoilepa tässä teille

vanahan Ukkimeton vaiheet

on siinä ollut suruja

muttei puutu myöskään ilonaiheet

 

Jo kovin varhain lähtemään

se joutui pesästään

tosin aika kullannut on muistot

hänen eka kesästään

sen häjintuskin muistaa

kuinka pyrstösulan otti kettu

tai sen kanahaukan raapaisun

sekin… nyt on rauhoitettu

 

On korpi vielä hilijanen

osin sumu pois jo leiju

ja piiloihinsa salaisiin

menee kohta viimeinenkin keiju

ja se Ukkimehto nukkuessaan

kylykeänsä kääntää

ja toista silmäänsä se raottaa

kun jossain jokin ääntää

 

Vaan uni taasen tavoittaa

tuon korven mehto-ukin

on joskus vaikeaa niin nousta

sen tietä itsekukin

ja kohta on se soitimella

ja koppelolle klonksuttellee nokkaa

joka kesemmällä poikueelle

marjanvarret, varvut ”kokkaa”

 

Mutta kovin lyhyt onni

tälle metollemme suotiin

lähti poikaset ne maalimalle

kai joku kuoli metästäjän luotiin

ja sen koppelonkaan kanssa

onni kauvvan kestä ei

sen Ukkimeton viereltä

joku nuori mehto vei

 

On aamu korpeen noussut

sumu hälvennyt on pois

ja kuusen persijessä Ukkimeton

aika herätä jo ois

ja pittää syvvä aamiainen

puolukat tai marjat muut

kun turhan korkeita on nykyisin

ne parraat hakopuut

 

Ja jossain metän takana

joku auto huristaapi

se Ukkimeton hummeetissa

pelon viriämään saapi

kun on ruska nyt jo metissä

ja sen Ukkomehto ties

että sillon liikkuu selekosessa

ussein mehtämies

 

Ei ole korpi ennää hilijanen

paukkuu pyssyt, haukkuu rakit

ja metiköissä vilahtellee

mehtämiesten puvut, lakit

ja miettimään jään vieläköhän

Ukkimeton ellää suotiin

vai kaatuiko tuo mehtämiehen

hauliin taekka luotiin