Tekstit

avvoen kirje TonalttiRumpille

 Tervehys Tounaltti Se on Luokkas-Heikki Kostolta kun rupesi kirjottelemaan, kun uutisissa vikkuuttelivat että sulla oesi saattanu ruveta mopeti keulimaan siellä ison rapakon takana. Niin piti sitä ruveta utteeraamaan, että onko se Solipperi vaeko Tunturi, vae ihan joku muu kiinalaenen mopeti, joessa on akut ja muut villitykset asennettuna, eikä niiku nuissa suomalaesissa maenihtemissani merkkiissä, joessa on siis se makneettosysteemi. Ja on kuparilankoa, käämie, on kontensaattorie(?) invensaattorie ja on piuhoa on tapse on johtoa ja johtannaesta. Nuista varmasti hoksit että meikäläenen älyvää meleko huonosti mopetin makneeton sallaessuuksista, taekka eihä ne sallaesuuksie oo, kun kirjanoppineet tietää ne ja jotku iteoppineetki osovaa tuluppaan kipinän hakkea ihan sormie napsauttamalla. Vaen siis siitä keulimisesta. Etkae nää oo menny Mellaanien kans sitä kaasuttimen kurkkuo viilaamaan, eli vaehettanu hammasrattaejjen kokosuhteita laettomasti, jollon se moperi kulukoo liijjan lujja...

uus yritys

  Uuvven vuosikymmenen teesie Koava vanahat porot poes kahvipannusta lorrauta siihhen hanasta vejet ja kissauta oekeen äykeät kahvit Leikkoa nisusta tolokun viipale ja kasta eli nakkele kuiviltaan eäntäkohen ja kostariikaa perrään Sitte kahtele ehejät villasukat tae aenaki melekeen taekka kietase jalakarätit koepiisi ja peälle ronttoset ja tietennii peähän karvalakkie, pippoa, huivie tae jotahi semmosta joka suojovaa hummeetikoppoa Koppeu ulukokausteelle eti kirves, vasara, moottorisha taekka vaekka rautakanki eli kipase kaupasta uuvvet Ja ala kuule rankentammaan, purkamaan, korjoamaan että mäeke käypi niin iso, että naapurikkii kuuloo ja tulloo kahtelemmaan ja sannoo että minäkippä alan Eläkä kuuntele nuijjen helssinkiin rouvviin lätinöetä elä luve lehtiin lööppie eläkä usko kiertävie maalimanlopun ennustajjie eläkä aena ihtejäsikää jos meinaan alakaa tuntuo että mitenhän tästä toasa Ja jos oekeen vastustaa niin koava vanahat porot poes pannusta lorrauta sihen vettä ja kissauta oe...

veärinhä se

  Onko se veärin jos isäntä tuo luomakunnan ruunu makovaa kammarin sängyllä käjet niskan takana   Ja köökin puolella hemesti ruuvullisessa esiliinassa ja pari tyttärenläppie leivontamyssyneen rieskan tevossa ja joku poeka kolistelloo välillä leiviuunilla hämmentellö hiilie suopasoo ne poes ja lakasoo vielä arinan   Ja isäntä eiku kaeveloo hampaejjen vällie ja arssinoe että nyt on assiet kohillaan ja tuntoo ohikiitävän hetken onnea että ihan syvänalassa mulujahtelloo sillae somasti   Ja pikkunen tytär, lapsenlapsi semmonen kikkarapeä nauroa rällöttää ja huiskuttaa ukille     Niiettä, onko se veärin… jos ihan hilijaa itekseen ajattelloo että tässähä se kaekki  

Aatonaattona

  Kuusen hakuretki Porollasa Joulupukki, ajeli ihan vasite? Eiku ehti joulukuusta, hajeskeli muorillesa, aattoillalle iloksi. Näki närreen niin näpäkän, yhenpä rämeen perällä, sinne suuntasi ajokin, anto juosta jolokutella, ihan vierelle lipua. Sahan otti Joulupukki, pensiinillä käyvän huskun, kahesti kiskasi narusta, koitti vielä kolomannenki. Huntaluuven huomasiki, imu päälle pittää panna, jopahan savut pölähti, pakoputki paukahteli. Meinasi jo kaataa kuusen, nurin närreen sen näpätä, hyppäsi haitolle hupakko, joku vihreitten vökäle. Pukille puhu pahasti -tää on aarnialuetta rauhotettua rämettä. Niin jäi kuusi kaatamatta, näre nätti näppäämätä, pulukkaan Pukki taas palasi, ajoi uusille urille, vaaran reunaa tuo kapusi. Näki taasen aikamoisen, kuusen kairassa olevan, sinne suuntasi ajokin, anto juosta jolokutella, ihan vierelle lipua. Eipä ehtiny nykästä, yhestikkää sahan narusta, tuli lynksillä lujasti, vahti mehtähallituksen. Lupalappuja kyseli, kuusenkaatoon lunastettua. Mistäp...

veteraani

  Pistojoen veteraani Tuttu hautuumaa melkein takarivi on siellä ukin hautakivi sen alla makaa veteraani yksi puolustaja kotimaani Hän lähti sotaan lailla muitten nuorien ja partasuitten yksi sankareista kotimaani Pistojoen veteraani Hän lääkintämiesten ryhmää johti päin tulta mennä apuun tohti aina siellä vaara vaani tiesi pelastaja kotimaani Sai siipeensä, vaan säilyi henki kiitos sulle kansankunnan renki sinä vapaan Suomen veteraani jälleenrakentaja kotimaani

ranteäpärätkii

  Ooti räntäsatteelle - Kesällä kun aurinko oekein korkejalta rävöttääpi että ihan varjoon pittää mennä halot tekemättä jääpi taekka tiesselmersusta sillon hilseileepi maali niin jopa suivauttaapi että melekein turpovaapi kaali - Niin sillon   kunnon suomalaenen säätiejotusta kahtelemmaan säntää ja toevoo että pekkapouta luppaes, -kohta sattaa räntää ja se virnuilee ja hymmyileepi tiijjättehän millä tavalla ja luppaa että pikitietkin on ihan pijan sosseella ja ravalla - Kas sillon tolokun suomalaenen oekeen onnellinen oesi jos kesken kesän kuuman koellistuuli räntäsatteen toesi ja sillonki tolokun kansalaenen peästäsi nauruja makkeita jos salamoeta välähtelleis ja tulis kahen tuuman rakkeita - Sillä suomalaenen tottavieköön ei kestä hyvvää säätä vaekka syksyllä se pakastaesi ja tekis järviin luistinjäätä ei, me kirottassiin eäneen kun   auton lasi kuurottuisi se sitä koettasi poes rapata ja säejjenhal...

Eikät siinä

Kuva
 Sehän haalausi maalikylästä yks Toijjota kartanolle ja siitä haalausi ulos kolome silimäätekevää tuolta maalikylästä. Minähä oesin muutoen eppäelly että nuinko tuossa vartijotornin sakki on liikkeellä, vaen enpä tosissani moesie arssinoenu, kun olin jo asijoesta vähä kuusaalla.  Tuossa kuvassaha on siis kaikki mitä ihminen tarvihtoo elläessään, siis pottuvoen mustikkasopan ja muikkujen ynnä maijjon lisäksi. Ja on kommea raktori millä viijjä maetotonkat tievvarteen Reäpyspoekiin autolla meijerille (ennevvanahaan) vietäväksi, on vähä ukkoseipään nokkieki, neki vanahasta ajasta muistuttamassa ja vähä talavista maesemaa. Siinä on evustettu ihmisen ropan kunnossapitohenkilöstö, jos sattuu jostakohin vaemaltammaan, on kulttuuri-immeinen hummeetivessiin selevänä pitämiseksi ja elontaepaleen keventämiseksi ja sitte, on vielä se joka sen viimmesen roopin kaevaa, josta ei ees tuon Teussin (raktori) kans nousta, Elikkä Jylykäsjakin kiekerön nykynen hauvvankaevajakkii ihan ite. Nii, tott...