kometiijjaa

 Nii... heinähommissaha se oesi Heikilläki pitäny olla eile-ehtoona, mutta niin sitä vaen istuo päsötettiin maalikylän tejatterisa kolomnnessa rivissä nelejän naesen kans ja yritettiin olla jaakona. Sitä kun iltapäevästä Teussin sakastissa (raktorin koppi) istuo läsötin ja koetin paalaella ynnä keärie kontuja tulevan talaven varalle. Kyllähä se muuten, vaen kun nuo pertteenin poarmat oli hoksannu meikäläesen kelekkerehtivän sonnikorven peltoaukealla ja äkkiekö se sana, eli pörinä oli kiiriny lähiseuvvun populaatijoehin, että nyt oesi kovalla rasvarosentilla olevata lihhaa tarjolla, sen kun vaen purasoo ja lentää siitä puun oksalle syyvvä rouskuttammaan. Arvelin heitä olevan hyvän alun kuuvvetta tuhatta kipaletta, ja seäsket ynnä muut öttijäeset peälle. Laskeuvvu siinä sitte jalanvilijaan jotaki häverikkie korjaelemmaan, kunten muovin katkasu, rullan vaehtoa taeka muuta pokloomie entroamaan. 

No joo, hyppäsinpä toasa maahan ja lähin siihen keärintäkonetta rassoamaan, kun hoksin syrjäsilimällä kun toasa kimppuuni kävi koko poarma-armeijja sammaan tappaan kuin josku poekosena lukeneessa kokejajännitys-lehessä, siinä oli stukat ja messermitit ja mitämuitaheitä olikaa. Minä hyppäsin ilimaan lipposillani ja pyöräyin menosuunnan kohen peltoaukean toesta peätä, siinä sitä sitte mentiin, minä eillä poekki sarkaen, hyvä kun ehti joka saran kohalla lipponen hipasemmaan pellon pintaa. Siinä oli välillä timoteiseinää, koeranputkimehteä ja livokasta niittyleinikkie ja semmosie ojjie että ei yhellä loekalla tahtonu yli peästä. Ja poarmalaevuve tuli peräsäni, kun morsijammen laahus kirkon käytävällä. Sillonpa mulla kuitenni kävi niitä harvoja älynvälläyksie ja hoksin että tuollaha se läsöttää katonselekä mutkalla se aukejan aenova heinälato ja suunta siis sinne. Minä syöksähin eutuaukosta sissään ja sammaa vauhtie takaovesta ulos ja lässäytin sen oven kiinni niin äkkie että oenimmäeset sata poarmaa jäe oven ja karmin värriin lisitstyksiin ja loput viistuhattaviissattaa tuli ryminän kans siihen lattoon ja lato alako pullistelemaan vähä joka suuntaan ja sitä vaelle että räjähtää tuusannuuskaksi. Sattumoesin, tae liekkö ihan johtoajatus mulla ollu, että se meikäläesen Sulo-merkkinen pakettiauto oli heti siinä lavon takana ja hyppäsin siihen ja pyöräytin konneen tulille, vielä ehin vilikasta sitä huojuvata lattoa ja mahtopa yks raanaan jäeny poarma nostoa mulle keskisormejasa...

Elekeehä mittää, pakki peälle pirssiin ja perruutus tielle, sitte vaehe pykälään ja menoksi sen minkä tien ja auton kunto salli, eli reiluo nelejeäkymppie ja vaen pölypilivi seorsi kun kohti kottie kaahasin ja sitte juoksunnytkeä kottiin ja piiloon sängyn alle. 

Tunnin-parin peästä se hemesti houkutteli minut leipäpalasilla, lemunaatilla ja nisuviipaleilla näkösille ja puheli että miten olisi jos lähettäs vaekka kahtomaan kirkonkyllään tejatterrie ja maenihti että aenaski hän ja autolastillinen sisariesa oesi kans haalaumassa sammaan autoon. Ja niihä siinä kävi, kun olimma hemestin kans iltalypsyt hoijjettu, niin kartanolle ilimesty toenen toestaan nätimpätä tytärtä, oli kesäleninkijä ja huppaelulipposta ja lienevät hujuhajuvessieki roppiillesa suihkutelleet tyyriistä pulloesta. Eikä siinä auttanu mullakkaa kun katella kauluspaetaa ja melekeen neolalta heitettyö läpsytinkenkeä jalakaan ja tietenii alta vujen sitte pestyö pyhähousuo. Ja kun saen luvan laettaa vielä huopahatun peähäni, niin melekeen sitä oesi meikäläene menny täyvvestä huppaelusakkiissa.

Oho, tämähä ryöstäytyy toasa ihan mahottommiin, kun oli vaen tarkotus rakutella pienonen juttu tejatterista. Niin sitä siis siellä istuttiin ja maalikylän tejatteriseuruve rupesi nakkelemaan meille sanoja ja lauseita, sitte muita manneerie ja vinkeitäsä ja pikkuhilijaa meille kahtojille rupesi muotustummaan se pihvi, sen mausteet, lisäaeneet, suolat ja kyspyysasteet. Monta hupasata tappaustahan sinä oli ja hyvvie näyttelijöetä kans, varsinnii nämä nuoret tyttäret olivat hyvin rooleissassa eikä ujot pahemmin nakanneet. Se on hyvä että uusie tekijöetä löytyy samalla kun vanha kaarti jaksaa tuota raskasta touhuo harrastaa. Ja vielä tuosta näytelmästä ja sen käsikirjotuksesta pittää maenita, että olipa mukava kahtoa kun ei tienny etukättään mitä tullee ja miten se peättyy. Sehän jo yhessä vaeheessa näytti että näenkö tässä kävi, vaen eipä käynykkää näen ku nuin.

Että kiitoksie eritoten Kemppaenen, joka esitti pölöjää niin hyvin, että oli jo mennä täyvvestä ja tämä pankinjohtaja, meinasin jo mennä vekselie kysäsemmään, vaen onneksi muistin että tuossa mahetaan mennä -90-lukkuo... eikä yhtää huonompie ollu ne muutkaa komeljantit ja kometijennet

Niin, sitähän mulla piti kyssyö, että oliko se hiiri liikkeellä ihan omikseen, vae oliko sekkii käsikirjotuksessa, kun ohjelmalehtisessä siitä ei maenittu halastuo sannaa

Mutta se Teutsi, jäeköhän se käyntiin, vae sammutinko sen...