Artturin vappu

ARTTURIN VAPPU

Jo kuuvelta Artturin kello soi, ei passaa nukkua pitkään.
Kas sonnanajo päivähän on, siitä estä ilmat ei mitkään.
Hän illalla kuorman jo valmiiiksi, talikkopelissä loi.
Sen verkun pihan keskelle, siis pellolle vietäväks toi.

Toki eläkkeelle jo Artturi jäänyt on, tilan luovutti nuorille vasta.
Kuuluu nytkin jo äänet lypsytyön, ihan uudesta navetasta.
Siellä nuori isäntä vaimoineen, miettii Artturi, silmänsä kastuu.
Kun hän verkun pukille kiipeää, kuin nuoremmat siihen hän astuu.

On Artturi peltoa tuhkannut, se on sula ja kuivakin varmaan.
Kuuluu putputus traktorin piipusta, kun hän kiihdyttää vauhtihin "harmaan"
Siinä miekkonen mitä parhain on, oli mukana raatteen tiellä.
Siksi tahdo ei oikein vappua, ja sen juhlahuminaa niellä.

Asuu naapuri melko likellä, joku demari tai polsevikki.
Noo, sama kai niillä aate on, vaan välit on Artturiin rikki.
Ja siksi kai ainakin osittain, ajaa vappuna Artturi sontaa.
Ihan riettauksissaan varmaankin, kun kulkee tiellä mersua hontaa.

Aina kun joku maantiellä on, tai aukeaa naapurin ovi.
Silloin sontakuorman kupeeseen, tulee talikon voimalla lovi.
Vaan silloin kun ketään näy ei, voi miekkonen levähtää hiukan.
Mutta aina kun joku ohitse käy, ottaa Artturi ilmeen niin tiukan.

Näin kuluu aamu ja verkalleen, on kuormakin kärrystä loppu.
On aika jo aamupuuronkin, sen jälkeen taas pellolle hoppu.
Vaan kun Artturi ajelee pihaan päin, sydän pari tahtia hukkaa.
Vähän kai rinnassa miehellä juimasee, kun päästään hän repii jo tukkaa.

Se pertteenin miniän ketkuhan on, suomen lipun vetässy tankoon.
Mies partasuu itkuhun pillahtaa, eikä kyyneleet mahtune sankoon?
Vielä juhannuksena, luulen niin, tuota tapausta Artturi suree
Ei se helppoa ole kenelläkään, oma koira jos puree??