Peäsijäesruno

Tunnollinen rulli

Eräs syrjäseutu kaukaenen
sattaa hilijallen vaen lunta
on kevään tuloon valamiina
koko luomakunta
ei nävy hiiren hyppyä
ei juuri tiijaesetkaa lennä
ihan keppein mielin itekkin
voisin maisemahan mennä

Vaen elekääpä hättäelkö
nyt joku tullee tuolta
tummiin puketunut, nainen?
tien vasempata puolta
on varpuluuta olallaan
sen varteen ripustettu pannu
ja kissa seuraa jälessä
lie muori sen huomannu

Ja kohta tulevat he luokse
vanhan pihapiirin
näjen pirtin savupiipun lumisen
ja lavon yllä repsottavan viirin
lähti karja tuosta nevetasta,
siitä lie jo vuosikymmenijä aikaa
vaan vielä rullin mieli tekee
tehä pari pääsiäisen taikaa

Niin sinne sissään puskeutuupi
tamineineen, kaikkinensa rulli
ja siihen suuntaan missä
ennen seisoi iso mulli
vaan siinä ei nyt kettään ole
saa rulli tehä ilimataikojaan
ja silmät kyynelissä muistaa
entisiä onnenaikojaan

Ja kohta jatkuu matka
ja on ihan samanlaiset pihat
ei ees pirttiin seinustoilla roiku
ennää seinäkuivalihat
hyvä kun ees kesälläkään
täällä kulukee perikunta
on niin surullinen maisema
ja joka paikka täynnä lunta

Ja pian kääntyy takasin
tuo tunnollinen rulli
vain sielun silimin haavan sai
se kuviteltu mulli
ja lehmän utareistakaan ei
parteen tipahtele aito veri
se kauan sitten tapahtui
kun aika oli ihan eri

Voi ystävät, te lukijat
nyt silmät kuivatkaatte
ja sen rullin pahan mielen
ehkä poies pyyhkästyä saatte
kun sinne vanahaan navettaan
teistä itsekukin
viette vanhan keinuhevosen
tai vaikka liiteristä sahapukin