Raktorin asentohuimaus

Hyvvää perjantaeaamuo arvoesat lukijat ja samoten niille jotka ei tätä luve. Heikillä on tässä pikkusen assientynkää, eli vastustahan sitä on aamulle riittäny. Ja vertaesapppuo oesin vaella. Se kun tuo minun Teussi saerastaa asentohuimausta, eli jotaki ilimavaevaan viittaavata tautie. Leäkärikirjoja taekka huolto-oppaeta en oo koppeunu kahtelemmaan, vaen jos ootta asijoesta kuusaalla, niin maenitkaa, taekka katelkaa navetaen takkaa eli kompostin reonolta taekkoa ja kottikärryö rehunajotalakoeta varten.

Niin, sehän alako heti aamulypsyn jäläkeen se huimaustauti, kahtokeapa kun meillä on nuita kantturoeta ja ne on meleko persoja heinälle ja sitähän minä niille koetan kottikärryllä lykätä kitkuttaa tuosta lavosta. Ensin se on tietennii haalattava se heinätollero siihen lattoon, aukastava se ja joskus jopa halakastava.

Vaen tänäaamunapa se apulaenen, tämä Teussi siis (saksalaenen raktori) teki melekolaella julukisen tenän ja juoneusi tuohon keskelle kartanoa, eli siihenhän minä sen ite sammutin, kun se heittäysi liiikkumattomaksi ja kojetaulussa rupesi vilikkumaan semmonen meleko ruman näkönen kuva ja joku räelkkä rupesi piippaamaan ja kojetaulu vielä ilimotti ulukomaan kielellä, että akussa ei oo virtaa (eikä Iineksessäkkää, huom, vitsi) No, minähä raviskelin ohimotani, jotta hummeetissa oesi virtaa ja siellä oleva jakohihna ei hyppejäri hampaan ylitte ja päävyin tekemään niiku ennennii samantapasen vijan ilimennyttyö, elikkä sammutin Teussin. Ja kohta pyöräytin avaemesta käynnistääkseni uuvvestaan sen Taussin. Vaen ei se sanonu mittää, nollasi vaen kellon ja oesikko tartin solenoeti vähä naputtanu.

-Ahhaa, ajattelin, tae lienenkö ajatellu mittää, korkeintaan kuuskymmentä kirosannaa saaton päästää ja loekkasin ulos sakastista ja hajin akkulaturin. Asennin sen toemman ja tietennii jo kahen minuutin päästä yritin tartata, vaen ei ei ei ja vielä kerran ei. Sitte outtelin kuus minnuuttie ja jopa pyörähteli, vaen ei savunhattaraa lykänny pakoputkesta ja kohtapa se heitti taas yrtittämästä. Sitte latelin loputki kirosanavarastosta ja hajin hättiin Hijasen ja siitä apuvirtaa. Pyörihä se, vaen ei pyhhää pölläystä pakoputkesta. Siinä vaeheessa olin jo meleko vissi siitä, että ilimavaevaaha se. Se Teussi kun oli pikkusen takakenossa oekealle kallistuen, ja olin joskus huomannu että se ruukovaa valitella ilimavaevojaan jos ei oo pyssäyksissä pikkusen etukenossa.

Lopulta leipäysin ees yrittämmään ja arssinoen että Valametissaha se on isompi akku, että siitä apuvirtaa. Kytkin apukaapelit ja annon laturinki olla paekollaan ja ajattelin että antaapa vähä aekaa taas olla. Lehmätki ne jo tässä vaeheessa ilimotteli (taas) ruokahalluistaan ja kun mulla ei ollu kuulosuojaemie käsillä, niin ei auttanu ku ottaa puukko hanko ja kottikärryt. Ja niijjen kans haalausin pellonlaetaan. Auvvoen puukolla paalin ja katkon keärintäverkon, sitte viiskytämetrie vauhtie ja hanko tanassa paalin kylykeen. Ja saehan ne kantturat pahimpaan nuusaan apetta ja kas kummaa, sehän Teussiki pyörähti ikkäänkuin pirruuttaan käyntiin, kun olin ensin saanu kymmenkunta kottikärryllistä lehmille lykättyö. Tosin piti sitä tovosen aekaa pyörittää, sitä Teussin konetta siis, enneko tuo tupsautti paavinvalintamerkit piipustasa ja hyrähti tulille.

Että jospa se taas pellaa jonku päevän, kunhan akku lattautuu rauhassa muutaman tunninja varsinnii kun maenihin että mulla se oesi yks tuttu rattorimyöjä tuolla merimaessa...

No,jopaha vähä helepotii, kiitoksia kun kuuntelitta (luvitta) anteeksi kirjotusvirheet ja muut pokloomit...

Heikki