jouluevankelijumimeikäläesittäen

Ja sattupa niihin aekoehin semmonen tappaus, että keisari Aukustus anto semmosen ukkaasin, että kaekki kansa oli pantava verolle. Tämähä oli sattumoesiin ensimmäenen kerta, kun kansoa pantiin verolle ja tapahtu Kyrreeniuksen ollessa moaherrana. Ja niihä ne kaekki otti ja lähti kirjoehin ja kansiin laetettavaksi, ite kukanennii ommaan kaapuntiisa. Niinpä se yks Joosehvikkii otti ja lähti lompsimaan Kalileasta, Nasaretin kaapunnista kohen Juuttaammaan Taavetin kaapuntie, jonka nimi oli Peetlehemi, kun se Joosehvi oli sammaa heimokantoa sen Taavetin kans, verollepannoon hemestisä Marijan kans, joka oli tiinennä…

Ja sattupa käymään niin siellä heijjän ollessan, että Marijan levviemisen aeka tuli ja se otti ja pyöräytti poejjan, esikoesesa, keäri sen johonnii hurtuukinpalaseen ja pani sitte heinärintuukseen. Kun siellä yhestäkää huushollista ei löytyny kortteerie.

Sattumoesiin melekeen sammoella kelehiillä oli paemenie vartijoemassa lampaetasa. Nii heijjän ejessäsä seiso Herran enkeli ja Herran kirkkaus loesti heijjän ympärilläsä ja paemenet säekähti melekolaella.. Vaen enkelipä sanoki heille, että elekeäpä hättääntykö, mulla on teille meleko mukavata assieta joka on tuleva kaekille kansalle. Teille on syntyny tänäpäevänä Vapahtaja, joka on Ristus Herra, Taavetin kaapunnissa. Ja tämä köllöttellöö yhessä tallissa heinärintuuksessa hurtuukiin keärittynä

Ja sen enkelin völöjyssä oli melekonen luttoona taevaallista sotaväkkeä ja ne kehhuivat Jumalata ja huutivat,: kunnija olokoon Jumalalle yläilimoessa ja moassa raoha ihimisten kesken, joejjen kans hän on sokurivälliissä. Ja kun enkelit tekivät karkkojälet paemeneten luota, niin nämä arssinoevat keskenäsä; Mitähä jos otettas ja lähettäs sinne Peetlehemmiin päen kahtelemmaan, mitä siellä on oekejastaan tapahtunu ja mitähä se Herra tuossa äskettäen meinotteli. Ja niihä ne lähti meleko näppeästi ja löytivät Marijan ja Joosehvin ja sikramon, joka pötkötteli siinä heinäläjässä.

Ja kun ne oli tämän kaeken nähäneet, niin ne ilimotti sen assien, joka oli heijjän tiejossa tästä sikramosta. Ja kaekki jotka tämän kuulivat uksivat ehtimisseen sitä paementen ilimottammaa assieta. Muuta Marijapa otti ja tallenti nuo assiet hummeetiisa ja arssinoe ja serssi niitä iteksesä. Ja ne paemenet pallaelivat takasi laumojesa luo ja kehhuo retostelivat Jumalata kaekesta, mitä oli korviin kantautunu ja silimiin sattunu. Ja se kaekki oli ihan viimmesen tapin takkaa niin ku heille oli ilimotettu.