kaatriii

Viimme yönnä näen melekosen
outovvonpuoleista unta
oli ilima pakkasen puolella
satoe hilijalleen lunta
makkuukammariin tulevan
oekejan enkelin luulin
kun näen mitä kaueimman nävyn
vaen hilijasten askelten eänijä kuulin

Sehän se oli se Tornijon
kaunehin naenen
se Kulumunin likka
tunnettu keskustalaenen
sillähän silimät on suuret
kuin ruvisleivässä reikä
ja hänen punasija huulijan
kahtoe silimät pakrollaan meikä

Ja se seisahtui seänkyni peätyyn
ja hilijaa kuiskasi mulle
-anteeksi häerijöä pyyvvän
vaen mitä kuuluupi sulle
hänen rohviilijaan kahtelin
aamuyön taevasta vasten
vaen mitäpä mielessäen pyöri
siitä ei puhuta kuullessa lasten

Sehän tojellae oli
Katri, lapin kaunehin naenen
miten näen ossaesi nyt olla
tämmönen ujo alamaenen
Kun sen hymmyili minulle
ja sano, miten hän avittaa voesi
sannoen, että voesit halakoja tuuvva
ja tuolla pihalla lumen kolluuta oesi

Ja se pisti lyyssisä kiinni
ja sen silimissä jotaki välähti
vaen kohta se ulos
lumen kolluuseen lähti
minä kompeusin ylös
pissille lähinkin siitä
vaen tehän tiijjättä, miehillä
ei siinä jolohassa tarkkus aen riitä

Ja kohtapa palasi
tämä vaaleja pohjosen missi
mulla taasa aataminomena pomppi
kuin siihen oesi laetettu hissi
ja kohta se utteeraa
oesikko Heikki sulla toevetta muuta
ja nakkasi lyyssisä sänkyllein
miksihän minulla kovasti kuivasi suuta

Sitte rykäsin nyrkkiini
voesitko luututa vesilosetin
ja senkun oot tekassu
täytellä syvänleäkkeillä tosetin
siellä vessan nurkassa on sankko
ja siellä moppi taetaa kans olla
vaen miksi se irvisti lähtiissä
ei mulla laesin sätteilly polla

Kun oli luututtu vessa
toasa niin punasin huulin
tuon satujen rinsessan kopijon
vierellein hiipivän kuulin
ja kuiskasi hilijaa
niin kun kevväällä teeri vaen taetaa
-taes tulla kolluussa lämmin
ja peältään jo nilisti paetaa

Vaen silllonpa heräsin
kun rämisi kamarin herätyskello
ja poesa soetannen heitti
unessaen viulu ja sello
ja kun keittijöön kömmin
sinne sytytin valot
näjin ulukona kolatut lumet
ja pirttiin kannetut halot

Että tämmöstä unta
sae aekaan tämä joloha postin
ja kun kirkolla käväsin
yöpöyvvälle kukkija ostin
kun kukapa tietääpi
Katri ensyönä kammariin palata voesi
niin mukavaahan että
huoneessaen muutakin kaunista oesi

Vaen nyt pittääpi mulla
lauluuni viimmeinen piste jo panna
kun syönnin peälle torkahin
niin outti oven takana yks Marriinin Sanna
Toki se kyllä saapi tulla
jo vaen se mulle passaa
ollaanhan me melekeesä kolleekat
kun minnäe joskus hoetelin ossuuskaupassa kassaa