Lasareetin joulu


Lasareetin joulu
On jouluilta hilijentynyt
käytävillä terveyskeskuksen
vaen jostaen kuuluu kitinätä

rollaattorijen
ja jossaen huoneessasa makkaa
eräs Hilija-mummonen
kuuloo korvissasa laetteistosta
rytmin oman sytämmen
On hällä ikkää iienee
loppuun yheksänkymmenen
vaen vielä muistaa kotijaan
kun pantiin kuuseen tähtönen
sen Aatos sinne asetteli
vaen ei ennää häntä ole, ei
jo vuosikymmenijä sitten
Luoja hänet Hiljalta poes vei
On jouluyö jo hilijentynyt
ei liiku rollaattoritkaan
kun ihan, ihan hilijaa
huoneen ovi, Hiljan, avataan
ja aivan pieni tuulenvire
Hilijan hivuksissa käy
hän ympärilleen silimäelee
vaen eipä kettään näy
Vaan äkkijä hän huomaa, joku
laettaa tippatelineeseen tähteä
niin sillon Hilija ymmärtää
on hänen aika täältä lähteä
ja siinänän se Aatos
Hilijalle käjet ojentaa
näin jouluyönä tarinansa
viimmein täyttymyksen saa
On jouluyö nyt aamuun päässyt
hoitajat jo käytävillä kulkevat
he Hilijan pijan löytävät
hältä silmät sulkevat
Ja he sytyttävät kynttilän
Hilijan huoneen akkunaan
joka jossain taivaan sinessä
Aatoksineen jatkaa kulkuaan



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Aeralle

voe tounalt