voeton päevänä


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jouluahistusta

  Taetaa tulla joulu, kun hemestini rieskataekinata vaevaa ja alla köökin akkunan porotokka vujen turhaketta kaevaa taetaa tulla joulu, kun minnäe koetan tavallista, kiltimpänä olla enkä niiku entivanaha sulukasatokukko riehu tunkijolla - Taetaa tulla joulu, kun ratijosta kuuluu lapsuusajan joululaulu ja on pirtin seinään anikoetu jonku taeteilijan piirrustama joulutaulu taetaa tulla joulu, kun on tarjouksessa, kahavi, kirjolohi ja minä sallaa ryömin sängyn alle ja toevon kunpa pijän koko joulujoloha olis ohi - Taetaa tulla joulu, kun pankkitilin kasorahat alakaa olla siluvei ja ossuuspankin visakortissa saltovakkaa loputtommiin riitä ei taetaa tulla joulu, kun telekkarissa maenostavat rismaa litlijäki vaen poonusrahhoellaha ellää levejästi tammikuulla pohojolassa väki...
Lue lisää

Ukkimehto

  On korpi ihan hilijanen peittää tienoon sankka sumu ja jossain kuusen persiessä makkaa vanaha humu siellä juurten lomassa on kuin pienen lapsen kehto ja siinä makaa kuorsaten vanaha-Ukkimehto   Se näkkee unta nuoruuvestaan mittaa siiven kolomatta sulukaa hei lukijat, jos on aikaa istumaan nyt vierelleni tulukaa niin kertoilepa tässä teille vanahan Ukkimeton vaiheet on siinä ollut suruja muttei puutu myöskään ilonaiheet   Jo kovin varhain lähtemään se joutui pesästään tosin aika kullannut on muistot hänen eka kesästään sen häjintuskin muistaa kuinka pyrstösulan otti kettu tai sen kanahaukan raapaisun sekin… nyt on rauhoitettu   On korpi vielä hilijanen osin sumu pois jo leiju ja piiloihinsa salaisiin menee kohta viimeinenkin keiju ja se Ukkimehto nukkuessaan kylykeänsä kääntää ja toista silmäänsä se raottaa kun jossain jokin ääntää   Vaan uni taasen tavoittaa tuon korven mehto-ukin on j...
Lue lisää

Ennevvanahaan (tämä teksti oli osa Koillismaa sydämmessäni- esitystä)

 JOULUAATTO 1970-LUVUN ALAKUPUOLELLA Heräsin kun äiti napasutti valot kamariin vastikkään asennetusta valokatkasijasta. Se kun oli saatu selekoseen sähköt, niin mikäpä siinä oli pällistellessä kattolampun alla ja kuunnella äitimuorin käskynjakkoa. -Alakakaaha poejjat joutuo puurolle, isä jo laetto rattorin nuoskumaan. Eikä siinä auttanu ku konkoella jalanvilijaan, vejellä sukkie jalakaan ja mitä lie välihousuo ynnä muuta kampetta sillon mistä oli päälle kiskoa. Ja käppäellä sitte vessan kautta köökin puolelle kaurapuuron syöntiin. Velipoeka se teki suurin piirtein samat aamutoemet ja kohtapa sitä oli puurot tuulensuojassa. Kohtapa se konkoeli isäukkoki ulukokausteelta köökiin ja maenihti kirosanan höystämänä että pakkasta on rapijat kakskymmentä. Kohta vejettiin lyyssie peälle ja ja kumikenkie jalakoehin. Äeti laetteli evväetä reppuun ja puski sinne myös villasukkaan kiejotun aeramin kahvepullon, voeleipie ynnä liekkö joku nisun känttyki ollu. Ja sitte isäukko meni repun kans ratto...
Lue lisää