Huppaelijan humppa

Nojatoolimatkaeluo

Muuvvan Pyykkösen Ilimari
melekeen sukuva mun
oli utimus lajissa
nojatoolimatkaelun
sillä oli hoaveissa kävästä
ne Kuupat ja muut
nähä Ahrikan ihmeet
nähä myös palmupuut

Aena aamupuuron syötyvään
meni sohvatooliisa tuo
ja tarkotus nähä oli kaikki
maenitut nuo
ja se silimäsä suluki
kohta uluko-ovesa avvaa
kartta tietennii käjessään
siitä ulkomaan paekkoja tavvaa

Oesko kerenny sata metriekää mennä
kun juolahti mieleesä tällä
jäekö puurokattilan alle
peälle toas hänellä hällä
niin piti silimäsä aukasta
kesken alakaneen matkan
siinä itekseen puhisi
kohtapa taas reissuva jatkan

Eipä ollu unehtunu peälle
Ilimarin sähkönen liesi
päätään punnoen tooliisa palasi
reissu uutta alakuva tiesi
oli kohta taas matkalla
tämä Ilimari-rukka
meni reippahin askelin
heilu tuulessa harmaja tukka

Vaen arvata voetta
näen on toellaki assia
pätkähti Ilimarin mieleen
enpä muistanu ottaakkaa passia
ja taas oli noustava poekkeen
sohvatoolista heti
luokse lipaston käppäeli
passisa lootasta veti

Toasa toolissa asettu
tietysti silimäsä suluki
tie Ilimarin jaloessa pölisi
kun se kaukomaeta kohen kuluki
vaen perkele sentään
kirosi Ilimarie eäneen
rahapussin kun kottiissa
muisti ukkeli jeäneen

Niin piti palata taas sekkeille
laettaa lompuuki povveen
ja lähtejä taas
panna luutaki ovveen
sitte suunnata kuluku
kohti maaliman mantuja
näki jo mielessän kauniita naesija
uimapuvut pelekkijä rantuja

Vaen toas tuli toppi
kottiin piti Ilimarin palata
ne uimahousut piti noutaa
niihin voepi kulukusesa salata
eihän pitkiissä kalsariissa
voesi aurinkorannalla kelliä
niissä etelän naesilta
tuskin saesi katseita helliä

Näen sen Ilimarin nojatoolimatkat
pikku seikkoehin toppaa
vaen välliekö sen
saapihan tuo liikutettuo roppaa
ja ehkä jonnaen päevänä
tosin sitä eppäelleä taijjan
se muistaa ne hellat ja passit
lompsan ja jopa usseamman paijjan

Ja sillon nojatuolireissuta voesi
totta vihtoenkin tulla
näkisi ne palamupuut, ahrikat
melekeen kävis katteeksi mulla
vaen luulen että sillonkaa ei Ilimari
muista ottaa kamerata mukkaan
vaen eihän sen niin vällie
kun tuskin niitä kuvija kahtelis kukkaan