työn illoa
Hyvvää huommenta Suomen kansa, se on nyt 17.3 armon vuonna 2020 ja on ensimmäenen päevä maan hallituksen ilimottaman poekkeuslaen käyttöönoton jäläkeen.
Kässehin hemestin kans kuitennii aamulypsylle niinkuin muinae aamuna ja arssinoen että ehkä se sittennii on niin että me täällä maalla eri maatalloustuotannonalojen parissa teemmä tärkejää työtä, vaekka toesinaan tuntuu että tämä on viimmestä hommaa, mitä täyspäesen immeisen pitäs harkita.
Meillä kun on niskassa vaekka minkäsortin perräänkahtojata, on eeuu-tarkastaajja joka mittaeloo parren levveyttä, kahteloo pellonravviista sinne mahollisesti lipsahtanutta apulantapalleroesta, mittaelee ja kuutijoe lantalan kokonaestilavuutta ja syynäelöö että eihän vaen oo tipahtanu paskakärrystä eli raktorin takarattaasta sontakokkaretta vilijelystielle, taekka mikä vielä pahempata, ylleiselle tielle. Toesinaan saapi jonku elukkatarkastuslääkärin kans kontata maetohuoneen lattijalla jälekkät polovet ruvella ja katella, että josko jostaki löytysi pienonen pasillipesä, eli lakasemata unehtunu kutterinlastu
Ja ne peltoalat... mennätalaven aeka oli meikäläesen reilun nelejän hehtaarin peltoaluve kuitustunu melekeen puoli hehtaarie, mielenkiinnolla outan, että ehinkö nähä kun palstan rajapyykit kohtovaa toesesa ja kukatie kollauttavat siinä ohtasa. Ja saattaa siinä pyykkikivviillä olla peänkivistystä. No joo, se oli joku tarkastaja hoksannu, kesken savon(ei maakunta)korjuuun otetusta ilimakuvasta, että nuo ojanreonathan on jätetty niittämäti. Se ei ollu älynny että joku voepi niitteä ne reonat sitte kun nurin olovat heinät on kerätty poes. No, kyselinhän minä assien perrään, vaen ei se mittä hyvänny, muutaku vähetivät 500 euroa tukkiista. Ja tuommonen tehtiin jossaki apeviraston norsunluutorinista käsin... noo, annetaan nyt niijjen juosta siellä muutamana kesänä mittaelemassa, kun pikkuhilijaa kasvatan pinta-alan takasi tosiasijoehin perustuvaksi.
Vaen anteeksi, kun tämä kirjotus ryöstäysi ihan vikasuuntaan, työn ilosta piti rakutella, eikä hallinnon mielivallasta.
Niin, lypsyjakkarallahan sitä on hyvä maalimanmennoa arssinoejja, pittää vaen muistaa olla jämynä ja varroa että sen pehvan alle tarkotetun yksjalakasen, vyötärölle kiinnitetyn lypsyjakkaran aenova jalaka ei lipsaha alta. Niin, tunsin siis ihan aetoa työniloa, kun ajattelin että meijjän lypsämän maejjon lopputuotetta, eli juustoa saapi leivän peälle vuolasta muijjen syöjiin lisäksi neki riskiryhmäläeset, joeta hallitus koettaa erityisesti suojella. Ja toevotan työnilloa myöski maetoautonkuskiille, juuston tekijöelle, rekkamiehille(henkilöelle), kauppijaelle, ruuvvan kulettajille,. Ja tietnnii myös muille alloelle, kuten terveyvvenhoetohenkilökunnille, tukanlippoajille, hierojille, kahvilanpitäjille, nokikolariille, lehtimiehiille (h...) taksikuskiille, onnikkakuskiille, polliisiille ja jopa erätarkastajjiile. Mopetiin ja muijjen kulukuneuvvojen korjaajille, automyöjille, kauppamatkustajille ja kaikkiille muillekki suomalaesille, jotka pittää tämän maan pyörät pyörimässä, jalakset liukumassa tahi paenavat tarvitatessa jarruja. Kuten myös työnilloa huppaeluvirmojen ihmisille ja tietysti huppaelijoelle ja muillekki palavelujen tarvihtijoelle, sillä ei tukanlippuuvirma pyöri jos ei joku siinä jakkaralla istu, eli ketäpä se hieroja hieroo, jos asijakas ei röhnötä siinä pöyvvällä, eikä tarjoelija kanna lohkopottuja pöytään jos me heittäyvymmä heijjän palaveluja käyttämättömäki.
No, hemesti se tuolla huuteloo jo että kaurapuuro kuivahtaa, ja on tästä koppeuvvuttava läpyttelemään alaleokaa yläleokaa vasten ja työnnettävä ruokaa siihen välliin litisteltäväksi, että huoku pysysi ja suoli toemisi.
Ettätuota, hyvvää poekkeuslaen aekaa ja pijetään huoli omasta kunnosta, niin henkisestä kuin vyysisestäki.
Rakutteli aamupuuron jäähyessä Heikki Antero 56 vee ja riskiryhmäläenen.
Kässehin hemestin kans kuitennii aamulypsylle niinkuin muinae aamuna ja arssinoen että ehkä se sittennii on niin että me täällä maalla eri maatalloustuotannonalojen parissa teemmä tärkejää työtä, vaekka toesinaan tuntuu että tämä on viimmestä hommaa, mitä täyspäesen immeisen pitäs harkita.
Meillä kun on niskassa vaekka minkäsortin perräänkahtojata, on eeuu-tarkastaajja joka mittaeloo parren levveyttä, kahteloo pellonravviista sinne mahollisesti lipsahtanutta apulantapalleroesta, mittaelee ja kuutijoe lantalan kokonaestilavuutta ja syynäelöö että eihän vaen oo tipahtanu paskakärrystä eli raktorin takarattaasta sontakokkaretta vilijelystielle, taekka mikä vielä pahempata, ylleiselle tielle. Toesinaan saapi jonku elukkatarkastuslääkärin kans kontata maetohuoneen lattijalla jälekkät polovet ruvella ja katella, että josko jostaki löytysi pienonen pasillipesä, eli lakasemata unehtunu kutterinlastu
Ja ne peltoalat... mennätalaven aeka oli meikäläesen reilun nelejän hehtaarin peltoaluve kuitustunu melekeen puoli hehtaarie, mielenkiinnolla outan, että ehinkö nähä kun palstan rajapyykit kohtovaa toesesa ja kukatie kollauttavat siinä ohtasa. Ja saattaa siinä pyykkikivviillä olla peänkivistystä. No joo, se oli joku tarkastaja hoksannu, kesken savon(ei maakunta)korjuuun otetusta ilimakuvasta, että nuo ojanreonathan on jätetty niittämäti. Se ei ollu älynny että joku voepi niitteä ne reonat sitte kun nurin olovat heinät on kerätty poes. No, kyselinhän minä assien perrään, vaen ei se mittä hyvänny, muutaku vähetivät 500 euroa tukkiista. Ja tuommonen tehtiin jossaki apeviraston norsunluutorinista käsin... noo, annetaan nyt niijjen juosta siellä muutamana kesänä mittaelemassa, kun pikkuhilijaa kasvatan pinta-alan takasi tosiasijoehin perustuvaksi.
Vaen anteeksi, kun tämä kirjotus ryöstäysi ihan vikasuuntaan, työn ilosta piti rakutella, eikä hallinnon mielivallasta.
Niin, lypsyjakkarallahan sitä on hyvä maalimanmennoa arssinoejja, pittää vaen muistaa olla jämynä ja varroa että sen pehvan alle tarkotetun yksjalakasen, vyötärölle kiinnitetyn lypsyjakkaran aenova jalaka ei lipsaha alta. Niin, tunsin siis ihan aetoa työniloa, kun ajattelin että meijjän lypsämän maejjon lopputuotetta, eli juustoa saapi leivän peälle vuolasta muijjen syöjiin lisäksi neki riskiryhmäläeset, joeta hallitus koettaa erityisesti suojella. Ja toevotan työnilloa myöski maetoautonkuskiille, juuston tekijöelle, rekkamiehille(henkilöelle), kauppijaelle, ruuvvan kulettajille,. Ja tietnnii myös muille alloelle, kuten terveyvvenhoetohenkilökunnille, tukanlippoajille, hierojille, kahvilanpitäjille, nokikolariille, lehtimiehiille (h...) taksikuskiille, onnikkakuskiille, polliisiille ja jopa erätarkastajjiile. Mopetiin ja muijjen kulukuneuvvojen korjaajille, automyöjille, kauppamatkustajille ja kaikkiille muillekki suomalaesille, jotka pittää tämän maan pyörät pyörimässä, jalakset liukumassa tahi paenavat tarvitatessa jarruja. Kuten myös työnilloa huppaeluvirmojen ihmisille ja tietysti huppaelijoelle ja muillekki palavelujen tarvihtijoelle, sillä ei tukanlippuuvirma pyöri jos ei joku siinä jakkaralla istu, eli ketäpä se hieroja hieroo, jos asijakas ei röhnötä siinä pöyvvällä, eikä tarjoelija kanna lohkopottuja pöytään jos me heittäyvymmä heijjän palaveluja käyttämättömäki.
No, hemesti se tuolla huuteloo jo että kaurapuuro kuivahtaa, ja on tästä koppeuvvuttava läpyttelemään alaleokaa yläleokaa vasten ja työnnettävä ruokaa siihen välliin litisteltäväksi, että huoku pysysi ja suoli toemisi.
Ettätuota, hyvvää poekkeuslaen aekaa ja pijetään huoli omasta kunnosta, niin henkisestä kuin vyysisestäki.
Rakutteli aamupuuron jäähyessä Heikki Antero 56 vee ja riskiryhmäläenen.
Kommentit
Lähetä kommentti