aukustijaenkeli

Assuu korvessa muutama Aukusti
talaven tuiskussa lämmittää tuppaa
yli talon tuon lentelee enkeli
kyssyy Aukustilta laskeutumisluppaa

-Voe Aukusti minuva armaha
uunin lämmössä jos levähtää voesin
ja kenties elämääsi yksinäeseen
vähän valova hetkeksi toesin

Istuu Aukusti vaeti, lataten piippuvaan
jottae aromata, vae lieneekö kiltaa
akkunassa tuisku lunta pyöräyttää
valo vähhäenen lupovaa iltaa

Sitä enkelie ei ensin oo näkevinnään
oesko Aukusti ateisti
sitte silimänurkasta tulokasta vilikuillessaan
sen piippusa palamaan pisti

Ja se enkeli siipisä kuurasin
siitä ulos kae meinovaa mennä
vaekka tietää Aukustiki luissaan sen
tällä kelillä ei ees enkelit lennä

-Elähä hättäele, Aukusti tokasoo
immee piipusta savuja ruoja
-eiköpä pahimman tuiskun ajaksi
löyvvy enkelin kokonen suoja

Niin se enkeli saapi luvan levähtää
ja ennen kun Aukusti aamulla herrää
se siipesä ottaapi naulasta
ja muutkin kampsusa kerrää

Ja kun Aukustiki viiijeltä herräelee
miettii kuinka näki yöllä enkelistä unta
vielä päevemmälläe sitä aatteloo
kun portaelta lakasoo lunta

Niin äkkijä siihen hän seisahtuu, miksi?
sitä ihmiset kahtomaan tulukaa
mistä kummasta siihen kinokseen
on ilimestyny pari valakosta sulukaa

Lunta satelee taas taevaalta hilijalleen
ne leijjuu, kae ne terveiset enkelin toesi
ja se Aukusti korvalehtejäsä hivellessään
miettii, jos niitä enkelie sittennii oesi