seoraava resitentti?

Peräkylän Pera

Tämä on runo kovin surullinen

peräkylän vanahastapojasta

jonka illalla näen karikoevan

verkusonnie sarkaojasta

ja tietennii se ketju sattuki

välliin missä venttiiliki on

ja sen verkusonin takaratas

oli kohta ihan ilimaton

Minut pijan appuun se soetteli

-kae se teussi käyntiin lähtöö sulla

minä tietysti appuun luppausin

vaekka onki rehunteko kesken mulla

niin saatiin kone poejjes ojasta

ja paekattuoki se ratas

ja kohta keittijössä oltiin me

Pera kahavinkeitintäsä latas

Sitte jottaen silimissäsä näjin

taesi keverilla olla paha mieli

ja jostaen syvemmästä asijasta

myös kertoeli kehon kieli

niin Pera pöyvvän eäreen istahti

-oesko tähän tautiin insrumenttie sulla

kun mieleni teksis syväntäni

vähäsen purkaa mulla

Minä koetin siinä vitsaella

tiijjän minä syvänasijoesta toki

kun joetae vuosie taakseppäen

multa sitä porkkasi kartioloki

ja sitä tietokonneen ruuvusta

saen omin silimin syynäellä

että syvänasijoesta tietova

minulla sitä on, jos kellä

Pera minnuo vilikasi syrjäkarrein

ja näjin että taesi olla vikatikki

ja itekseni siinä toevoskelin

että eihän vaen menny meiltä sovut rikki

sitte Pera  jo vähäsen hörähteli

tiskipöyvvällä sihahteli kahvinkeitin

ja minä pölöjät ajatukset

akkunasta ulukoilimaan heitin

-Vaen kuulehan nytten noapuri

oli kerran melekeen morsian mulla

ja eppäelempä ettei tästä asijasta

taejja olla hajuvakkaa sulla

se assui tuolla toesessa niemessä

poemi kessäesin mustikat ja hillat

minä kiikarilla tietennii seoraelin

sitä usejammat illat

Vaen sitten nousi onnikkaan

tämä Kejosen kukkanen

eikä mulle oekeen jeäny muuta jälelle

kuin tuo vanaha sijannahkarukkanen

eikä siitäkään oekeen oo riemuva

ei se kättenkää vetova kestä

Pera nauraen silimääsä iskeepi

eikä meikäkään hymyvä estä

Ja olihan se toenennii tappavus

Pera sanoo ja kahvija kuppeihin kaataa

minä maetova sekkaan koatelen

ja outan, kyllä se kohta taas raataa

-niin sehän oli yksi maatallouslomittaja

oli silimäsäkki kuin väläkkyvä tähti

vaen se kyllästy jatkuviin pakkasiin

ja etelään kaet keinosonniksi lähti

Ja minä sille jo myymäläautosta

ihan kilosuklaatin ostin

ja kun se maantiella vastaan ajeli

sille tolokusti kintastaen nostin

vaen enpä sitä kerenny kosasta

se ei täällä asusta, nii ku näjet

eikä mulla oo mutta seoranaen

kuin nämä kovin jo reomaeset käjet

Niin että noapuri kuulehan

jos oesi asijata maalikyllään sulla

niin voesinkohan mitenkään

minnäe mukkaasi tulla

kun iikoohoo:lla tarjouksessa

nippu oranssie rukkasija oesi

niin niitäpä tusinan meikäläenen

uunin ranssille valamiiksi toesi

Näen se raataeli minulle äskettäen

yksi kaveri, iliman akkaa

minä kahvikuppija nokan alla pyörittelin

katon oesikko pohjalle joutunu sakkaa

jotakin syvämmessäen taesi mulla mulujahtaa

liikkuko kartijolookin laettama stentti

vaen ihan kokonaan toenen asija se on…

kuka mahtaa olla seoraava resitentti…