seoraava resitentti?


Peräkylän Pera

Tämä on runo kovin surullinen
peräkylän vanahastapojasta
jonka illalla näen karikoevan
verkusonnie sarkaojasta
ja tietennii se ketju sattuki
välliin missä venttiiliki on
ja sen verkusonin takaratas
oli kohta ihan ilimaton

Minut pijan appuun se soetteli
-kae se teussi käyntiin lähtöö sulla
minä tietysti appuun luppausin
vaekka onki rehunteko kesken mulla
niin saatiin kone poejjes ojasta
ja paekattuoki se ratas
ja kohta keittijössä oltiin me
Pera kahavinkeitintäsä latas

Sitte jottaen silimissäsä näjin
taesi keverilla olla paha mieli
ja jostaen syvemmästä asijasta
myös kertoeli kehon kieli
niin Pera pöyvvän eäreen istahti
-oesko tähän tautiin insrumenttie sulla
kun mieleni teksis syväntäni
vähäsen purkaa mulla

Minä koetin siinä vitsaella
tiijjän minä syvänasijoesta toki
kun joetae vuosie taakseppäen
multa sitä porkkasi kartioloki
ja sitä tietokonneen ruuvusta
saen omin silimin syynäellä
että syvänasijoesta tietova
minulla sitä on, jos kellä

Pera minnuo vilikasi syrjäkarrein
ja näjin että taesi olla vikatikki
ja itekseni siinä toevoskelin
että eihän vaen menny meiltä sovut rikki
sitte Pera  jo vähäsen hörähteli
tiskipöyvvällä sihahteli kahvinkeitin
ja minä pölöjät ajatukset
akkunasta ulukoilimaan heitin

-Vaen kuulehan nytten noapuri
oli kerran melekeen morsian mulla
ja eppäelempä ettei tästä asijasta
taejja olla hajuvakkaa sulla
se assui tuolla toesessa niemessä
poemi kessäesin mustikat ja hillat
minä kiikarilla tietennii seoraelin
sitä usejammat illat

Vaen sitten nousi onnikkaan
tämä Kejosen kukkanen
eikä mulle oekeen jeäny muuta jälelle
kuin tuo vanaha sijannahkarukkanen
eikä siitäkään oekeen oo riemuva
ei se kättenkää vetova kestä
Pera nauraen silimääsä iskeepi
eikä meikäkään hymyvä estä

Ja olihan se toenennii tappavus
Pera sanoo ja kahvija kuppeihin kaataa
minä maetova sekkaan koatelen
ja outan, kyllä se kohta taas raataa
-niin sehän oli yksi maatallouslomittaja
oli silimäsäkki kuin väläkkyvä tähti
vaen se kyllästy jatkuviin pakkasiin
ja etelään kaet keinosonniksi lähti

Ja minä sille jo myymäläautosta
ihan kilosuklaatin ostin
ja kun se maantiella vastaan ajeli
sille tolokusti kintastaen nostin
vaen enpä sitä kerenny kosasta
se ei täällä asusta, nii ku näjet
eikä mulla oo mutta seoranaen
kuin nämä kovin jo reomaeset käjet

Niin että noapuri kuulehan
jos oesi asijata maalikyllään sulla
niin voesinkohan mitenkään
minnäe mukkaasi tulla
kun iikoohoo:lla tarjouksessa
nippu oranssie rukkasija oesi
niin niitäpä tusinan meikäläenen
uunin ranssille valamiiksi toesi

Näen se raataeli minulle äskettäen
yksi kaveri, iliman akkaa
minä kahvikuppija nokan alla pyörittelin
katon oesikko pohjalle joutunu sakkaa
jotakin syvämmessäen taesi mulla mulujahtaa
liikkuko kartijolookin laettama stentti
vaen ihan kokonaan toenen asija se on…
kuka mahtaa olla seoraava resitentti…




Kommentit

  1. Tuli tuosta runostasi mieleen miten vaimo osti minulle aikoinaan joululahjaksi hanskat ja kirjoitti pakettikorttiin: "Vedä käteen lahja tää, näppijä se lämmittää."

    VastaaPoista
  2. Mulle se osti semmosen setin, jossa oli rypylähanskat ja käsivoijje.. siis minun vaimo, ei sinun

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Aeralle

voe tounalt