Laulu Pyhitykselle
Laulu
Pyhitykselle
Oi Pyhitys
Koston
ihmeistä suurin
sinä
sieluuni soitannan
saat ikuisen
duurin
sinä
syömmeni maisema, heijastut
uljaana,
Koston tyveneen pintaan
sinä rauhan
saat syvimmän
sinua
katsovan rintaan
Oi Pyhitys
Koston tunturi
oma
sinun
rinteilläs kulkijan
on olo
autuas, soma
sinun
ikikuusesi rinteitten
ja
käkkärämäntysi jalot
ne sieluumme
sytyttää
aina
kirkkaimmat valot
Oi Pyhitys
Koston
takana loistat
sinä uljaana
ikävän
kotiin
palaavan poistat
vaikka
maailman tiet
minut
veisikin pois
sinun
profiilisi, kaunein
aina sielunmasemain
ois
Oi Pyhitys
Koston
kaunis silhuetti
sinä lohdun
suot sille
jonka
maailma petti
sinä
vaakaana seisot
kohotat
pilviin maanpinnan
oothan
muodoltas kuin,
malli Koston
neitojen rinnan
Kommentit
Lähetä kommentti