joopajoo

 On kauvvan jo kulunu

suon, kuokan, jussinki ajasta
ei ennää kalsketta kuulu
maasepän pajasta
on unholaan jeäny
heinäseipäät ja haasijot
nytten pelloella rypevät
ihan eri invaasijot
Siellä mittaelee joku
ely-keskusen akka
onko ruiskinu liikoa
valametin perässä vakka
taekka lentikö ojjaan
joku kokkare lannan
vae koukkasko pömpeli
liijjan liki naapurin rannan
Siinä hankkijan lakkija
soapi nyrkissä puristaa
kun valavonnan sakkija
tiet ravalla autoellaan huristaa
ja kaeken ruunovaa
sajon syjöä vesilintuparvi
pittää olla kova ukko
jos ei kohta hoetova tarvi
Ja jos jotennii peltosi
vilijellä elyn mielestä voesit
niin turha on luulla
että kuivilla oesit
jopa navettaan kurkkoavat
on kourissan mittaa ja muuta
ja ne kohta sen sannoopi
on kaekki teällä päen puuta
Että sen karsinan levvys
ei alakuunkaa riitä
ja ne lehemijen parret
katohan isäntä niitä
ja se siinä taulukot tuoreimmat
essiin kaevella taesi
ja silimälassijansa hinkkaa
-ei tässä ennää lehemijä pijellä saesi
Ja miten on hoijjettu laijjunnus
soahaanko ne jouluksi ulos
että ihmekkö jos masennus
on herrojen vieraeluin tulos
siinä emäntäki kohta
kortistoon joutaa
kun isännän hoetoon
ne piipaa-autolla noutaa
Että näellä konstilla saahaan
kiinni kohta viimmenennii ovi
kun eihän herrojen pirtaan
vanaha meininki sovi
pitäs tämän ajatuksie herättää
jokkaesessa tyttäressä, pojassa
vaen taetaapi liijjan usealla olla
se oma lehmä ojassa

Kommentit

  1. Onneks ei minulla ojassa ou etes peltilehmee,
    vaemon koslassa mitä nyt helemat pehmee.
    Lattijaen luutunta minuva outteloo tosin,
    työnteon syrjässä riipahan vielä siltä osin.

    Kissalta hännän nostoo oun koettanna oppija,
    vältellen turhija luuloja - niin sekä rymyroppija.
    Rumperin malliin oun viitanna kintaalla vaen,
    kaenalon kolloon katellu aevastaessaen.

    Vuan sinä kirjuta värssy nyt Saarikon Annikasta,
    miten se nostaa keskustan niskasta, kannikasta.
    Annikan suustapa kuuloo mitenkä muaperä makkoo,
    aetiojopaekalta laokoo mietteitä maskisa takkoo.

    Ennen kun korona hiljentää kerrassa höpinäkerhot,
    Annika vettää kartiinit etteen tae aokasoo verhot.
    Poessa on risut ja kävyt, siivotut sivulle seitit,
    hyvä on männä, kun jollaen on selevänä reitit.

    VastaaPoista
  2. Eipä oo Annika vielä oekeen aehetta antanu, vaen kuhan alakavat päähän potkie niin jo sempataan sitte... kiitoksie, oevasti runnoelit

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Aeralle

voe tounalt