peälletoevoen?

 Heikkikkii se haalasi vappuaamupäevästä Ravnelosen tulille ja lähti hemestin ynnä tyttären ja tyttärentyttären kans Lapin kiertuveelle, eli panimma siinä samalla puoli Possiota, Kemijärveä ja osan Kuusamoa paskarenkaaseen. Yöllä oli vissiin ollu meleko rapsakka pakkanen, tae aenaski siinä kymmenen hujakoella...


Nooh, keola siis enshättään kohen Possiota, Kuloharjussa kun sompasin autton tervatielle ja paenoen kaasuo, niin helekkerivieköön, sen alako olemaaan nykytiesselin vinkeillä se toijjota. Eli rupesi pellaamaan entiijjaa sen kulun kans. Arssinoen jo että pittääkö pyöräytteä takasi kotikelehille vae jatketanko matkaa. No, en siitä tuonu ajatuksijaen juluki, vaen annoen rampan kalakattaa, tosin vähä laeskahkosti.

Välikanneettina maenihen, että etellämaenittu kosla on ennennii esittäny moesie vinkeitä pakkaskelliillä, mutta sillon on ollu siellä-20 hujakoella. Viimmeksi vujenvaehteessa se meinasi tehä julukisen tenän, vaen kun aekani noijjuskelin sille niin sillon kotiin peästiin puhtaen käsin. Sillon suivaannuin kuitennii niin lahjakkaasti auton vinkeisiin että laetoen sen kaheksi kuukauvveksi seisontavakkuutukseen, eli siis poes liikenteestä,. Vaen kun assie unehtu ja kelit lauhtu niin se otettiin takasi käyttöön pari kuukautta sitte ja on pelannu meleko moetteettomasti.

No nii, siinä siis sitte mennä ketkuteltiin kohen Possiota ja äkkie se hemesti hoksi että sitähän mahtaa olla vähä sitä jäänestoa, kun sitä piti kerran laettaa. Sompasin siis Raven pysäkkipaekalle ja halausin metän laetaan laskemaan vessieni ja sillä aekaa hemesti konttasi auton lattiella ja löyti lopulta sen jääneston. Minä lorrautin sen putelin lopun tankkiin ja taas menoksi. Ei se auttanu merkkijjää. ei ei ja vielä kerran ei. Vaen niin sitä mennä nytkyteltiin Possiole ja siellä tiesseliasemalle maanlämpösen tiesselin ostoon, ja semmoset 8 litraa mahtu. Ja sitte keola kohen Maaninkavaaraa ja viitostietä. Ja melekeen kilomerin se meni niiku autot aenae, vaen taas alako rylykkäseminen. Ja kuluku alako muutennii olla vaekeata, kun sille tielle oli satanu lunta ihan haetoksi asti ja sitä tuiskusi kokoajan lissää. Ja kun aekamme mennä venkuloetiin suoraa tietä mutkitellen, niin takapenkiltä kuulu että pikkutytär oksenti.

Pahhaaha se oli sillä tyttörievulla alakanu tekemään moenen rylykkäseminen ja ei auttanu ku pyöräyttää ensimmäeselle linja-auto pysäkille, sitte putsaella tytärtä, vaehettaa sille puhtaeta ryysyjä ja puhistella autoa sisältä minkä pysty. Onneksi oli sevverta varavaatetta, että pysty jollaellaella tyttären puhtaesiin pukemaan. Ja sitte taas jatku matka ja saavuimme viiimmein viitostielle, josta olisi Kemijärvelle, eli meäränpeähän vielä melekeen 70 kilometrie. Eipä se valtatie ollu sen parempi ajjaa ku aekasempikkaa, lunta oli ku keskitalavella eikä tietenkää ollu aurattu. Siitä kuitennii selevittiin määränpäähän ajamalla semmosta reilun kuuvvenkympin vauhtie, tosin alamäkkiissä vauhti saatto nousta jopa sataseen, vaen hyyty heti vastamäjessä aejjempaan lukemaan.

Kemijärvellä piti työntyö ensimmäeseen kauppaan ja ostaa tytärrievulle muutama kolttu kun peällysvaatteet oli pyykkäyskunnossa. No, onneksi tänäpäevänä on nuita kauppoja auki näen isonae juhlapyhänä että vaatetta löyty.

Sittepä koppeusimmaki jo atiman kans paekallisseen ruokalaan, jossa tuli syötyö ihan ehotellen tae miten sitä sanotaankaa, runtilautasta myöten. Ja sorttiissa löyty, vieläe tulloo sylyki suuhun kun tuota ajattelloo. Siellä perillä ei sen isompata maenittavvaa sattunukkaa, paetti että yrittelin ottaa ruokaleppoa selälläni errään puttiikin kellarin lattiella oma lyyssi polsterina, vaen siitä ei tullu mittää, kun olin kuulevinani kanojen kaakattavan lähistöllä... ja se pikkutytär tuli pomppimaan mahan peälle.

Viimmen, kun assiet oli toemitettu, kässiistäpittään kiitelty ja melekeen halattukki se atima, niin keäntelimmä auton keolan takasi kotija kohen. Tälläkertaa peätimmä tulla eri reittie, eli siis viitostietä Kuusamoon ja sieltä kottiin, kun oesi vähä isompi tie ja loevemmat mäjet. Tämä jälempi toeve tosin oli turha, kun tasanennii tie tuntu juonittelevan auton kyytissä vastamäjeltä. Ajo siellä joku hittaamminnii, kun tiellä oli lunta ja sohjoa, joku jopa nohitti vilikulla minnuo ohittammaan ja ohitinnii minä, tosin ei se oekeen vormuloetten malliin menny, mitä kun auto meinasi hyytyö ohitettavan rinnalle, saateri.

Vaen kotona sitä taas ollaan, tae on oltu jo monta tuntie. Viimmenen Kostontien mäki tultiin melekeen nelejääkymppie ja vielä oesi ollu yks vaehe mikä pykältää.. Sitä minä vaen ihimettelin, että minkätähen se hemesti kahteli loppumatkasta autokauppojen sivuja kännykästään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

avvoen kirje TonalttiRumpille

paenukaa hevonkuus..niemelle

naestenpäevää