Haettovaako heleppo?

 Nii, se ei oo Heikillä tännään heleppo haetannu, vaekkakkii sattuu olemaan maatallouslomapäevä ja niitä piisovaaa vielä kolome tämän päälle. Taekka ommaa pölöjyyttähä se on, kun meen kyselemmään.... autovvaehatuksesta ja entisen vikkoesta. Nehän kun tuolla sosijalistisessa metijassa lykkejää vähä joka välliin vaehtoautotarjouksie, hyvviillä maksuajjoella ja korkeilla korroella. Niin minnäe höynähin utteeraamaan muutamen virman akitattotorilta että vaihatettaanko ja että kumpi maksaa vällie. No, ukkeli utteerasi rikisterinumerot kilometrit varusteet ja sen semmoset ja aekoki laettaa tarjouksen sähköpostiin. Vikkuuttelin toki, että ilimastoennissa on häekkää, vaen en toki maeninnu, että justiisa on aekomus vetästä pyhähousuja koepiin ja lähteä hemestin kans liippapitäjään, jossa on aekomus kysästä aekaa ilimastoentihuoltoon ja hinnotella samalla joskus joulun seuvvussa katastusmiehen loppukanneetit rekisteriotteesta, jotka siis seuraavaan katastukseen mennessä pitäs olla kunnossa, taekka viijjä etes eri virmaan katastettavaksi...

Eihä siinä mittää, autokulanssi toemitti hyvät jatkot autovirman sätissä ja minäki jottae sopivata sannaa siihen loppuun rakuttelin. Sitte sannoen hemestille että auto lähtöö tuosta kartanolta vijjen minnuutin sissään ja että paa sinnäe parempata kolttuo peälle ja jos sikramoeta on lähössä matkaan, niin hopihopi. Niin sitä mennä lenoteltiin kohta kohen kaapuntija, matkalla tietennii paenelin sitä ilimastoennin nappie, vaen ei pelannu, ei silittinkää. Lämmintä vaen huoku tuuttiista ja semmosta ulukoiliman kolleutta vaen, kun hanikat ihan kylymälle keänsi. Uskoenhan minä lopulta, että ei se ajatuksen voemalla ala pelloamaan, olletikkikkii kun jäe eilissäpäevänä kirkonmenot välliin...

Niin minä haalausin erinäesten apeputtiikkiissa käyntiin jäläkeen autovirman pihhaan ja kaevelin lyyssintaskusta varulta sitä rosvonaamarie valamiiksi naamalle laetettavaksi ja eihä siinä auttanu kun kietasta se turpaan ja kelekkerehtie kassoorin luo. Jollekki  se kalitti siinä puhelimessa ja toppausi lopulta tunnollesa ja näppäsi puhelimen kiinni, taekka saattoha se olla ihan maksava asijakaski siellä puhelun toesessa peässä, vaen mistäpä sen tietää vaekka akkasa kans oesi läyrynny, huoltokiistoesta ja sen semmosista....

No minhä huovuin siinä noamari peässä ja ähisin assieni, hikkeä se jo meinasi pukata, minulta siis, kun ei oekeen se maski minun huokuun istu. Vaen elekeehä mittää, huoltoaeka passasi oekeen mukavasti, vajjaan kolomen vartin peästä oesi aekaa. Minä nyökyttelin mielissäni ja sannoen että tämähä meni peälle toevoen. Aeka lyötiin siinä lukkoon ja kaevelin sitte essiin sen rikisteriotteen ja sannoen että hinnotteleppa nuo vijat. Kassoori kurtisteli kulumijaan, mutta muista naamaliikkeistä en ottanu selevää, silläki kun oli se valakeja lakana naamassa. Pahasti pani eppäelemmään, että sen suupielet nyki hymmyö, kun se sano kohta että tuhayheksänsattaakuuskymppie tämä toenen ja toenen vähä alta satasen... plus työtunnit. Ja eiköhän siihen joku viis tuntie mee, ajattelin minä jatkoksi, vaen en sanonu mittää. Meni aenahi kaks sekunttie ennenko saen sanottuo mittää. Polovi mulla rupesi vispoamaan ja saen sanottuo lopulta että eipä tilata niitä ossie, vielä. Tehhään vaen se ilimastoentihuolto. 

Lähinpä siitä sitte kuluttamaan aekaani, hajin hemestin ynnä poejjan muutamasta puttiikista ja sannoen että kohta mennään potunsyöntiin, on nimittäen kohta se huoltoaeka ja siinä mennöö tunteroenen. Niin vein auton korjuulle ja läpsyttelimmä peräkannaa ku ankanpoekaset lähimpään potunsyöntipaekkaan. Siellä lapoemme sitte evvät naamaan ja minä hörppäsin sitte jäläkiruuvvaksi oekeen äykeät kahvit. Muutennii siinä vielä värkkäysimma ja taesin jonku puhelunnii saaha siellä ja sen puhelun aekana oli läsähtäny puhelimmeen viesti, että tuuha haje se pirssi. 

Niin kanelehimma takasi sinne korjuupaekalle ja jonottammaan vuoroa kassalle, minulla oli muuten jeäny se naamari sinne autoon ja eillä jonossa oleva ukkoriepu kilstoeli pakkoon meleko aran näkösenä ja saatto saaha ikkuisen rauman... Vaen minä peäsin siis kassalle ja kysäsin jotakuinnii siihen malliin, että onnistikohan se huolto. Kassööri (eri ku eka kerralla) vilikasi altakulumaen ja sano että eipä se oekeen onnistunu, kuulosti olevan vähhää vaella että koko kompura räjähtää ja osat lentää syyläriin ja vejet ynnä muut nesteet lentää pellolle, taekka mitä nyt sattuu kilometrin sätteellä olemaan.  Minähä sannoen, että tätä se minun uni tiesi ja melekeen jo nauratti. Tohin sitte kysästä, että palajokohan tuo kompura maksasi. Viitisensattaa, sano kassööri ja maenihin että eipä vielä tilata sitäkää.

Kottiin ajellessa mietin että onkohan sitä tarjousta tullu... oliha se.