juhannusviikkoa 2021

 Hyvvää juhannusaaton aikasta aamua, tietokonneen kello näyttää tätä kirjotusa alottaessa 5:50 ja ajattelin tässä vähä rakutella muistiin kulumassa olevan juhannusviinkon tapahtummia ja mietteitä. Sitähän on tälle viikolle riittäny raamaa, kukaties kometijaaki ja kaeken näköstä muuta mukavaa. Sehän kun  ukkosmyrsky otti ja puhalteli pikkusen näellämaen ja tuo ukkonen möykki ihan ehotelleen. Hemestin kans me melekeen kaivausimma lavossa käytettyjen palimuoviin alle piiloon  että paha ilima ei meitä tavottasi. Loppuha se jytinä aekanaan  Tämä tapahtu siis maanatae iltana iltalypsyn aekaan tuossa viijje jäläkeen. Vaen onneksi menimmä lypsylle tavallista aekaemmin ja kerkesimmä lypsää ja maetoki jäähty melekolaella, eikä menny pillaan. Illemmalla sitte näjimmää kuvvaa tuolta Kostonjärven pohjospäästä ja siellä oli puta kaatunu ja tavaroetaki lennelly sinne sun tänne. Iso mänty rojotti yhen huppaelurakennuksen päällä ja joellaki kuulu pihapuut vaehettanneen paekkaa ja jotku muuten vaen väsyksissä olleet oli heittäyny kylelleen. Sähkötki palasi talloehin ja torppiin ennen pimmätä ja elämä kuulosti taas ihan mukavalta, ulukona tuoksu raekkaalta ja seäskie riitti jos niitä halusi ponkaella.

Tiistaena sitte kiertelimmä vähä kahtelemassa ommie maeta ja tuli siinä tietennii silimäeltyö muijjennii kelehie, että mitä kaikea sitä onkaa menny nurin taekka muutoen särkyny. Hautaniemessähän tuota oli tienvarressa muitten maella nurin monijaeta puita, vaen ei kuitenkaa niin palajoa että oesi tarvinnu kyynelhelemie silimänurkkiista kuivaella. Oma palsta oli seästynuy hyvin, eikä aenaskaa tienvarressa ollu ensimmäestää männynraatoa. Oesikko se joku meikäläesen suojelus-liikulaenen seissy Jouhtensaaressa lyhyvillä koevillasa kahareisin ja parta ynnä pipo tuulessa hulumuten nostanu vasemman käpäläsä tuulelle ja myräkälle merkiksi että top top ja näyttäny myräkälle oekejalla käellään, että tuonne Keminperrään keminperrään ja tuuli oli totellu. Siellä se oli sitte tuhhoa tehny ja kaajellu niitä puita ja stte noussu maehin Murtolan peltoaukella, kaatanu mennessä mehtää ja kavonnu jonnekki Joklammen suuntaan häntä hulumuten.

Että eihä siinä mittää... Mutta sitte tuli tiistae ja oli Paulan päevä, kertoopi historiankirjotus. Tuli nimittäen se Paula-myrsky, joka tosin sivvuutti meijjän torpan Kostonjärven eteläpäästä, tae siis sen  vasen reuna merimaesta katottuna teki tuhojaan tuolla oulu-kuusamotien seuvvulla ja siitä etelään päen. Tälläkertaa se laeskuus kostausi. ei tullu otettuo ennakkoa lypsytouhuissa tarpeeksi ja sähköt nasahti poekki kun lypsämäti oli vielä ykslehmä ja kahella muulla (heh, muulla...) oli lypsimet paekollaan. Onneksi tankissa oli outtamassa valamiiksi jäähtynyttä maetoa ja sinne menny uusi maeto jäähty sen verran, että sitä ei tarvinnu myöhemmin looriin laskea.

Vaen sähköt siis nasahti poekki ja olivat poes noen 27 tuntie ja arvaatta että tällä pölisköllä ei oo akrekaattie eikä ees semmosta pistoketta kynsipytinkin seinässä, johon voesi virtakonneen pistokkeen äkätä paekalleen. Ja keskiviikkoaamuna se jäe aamulypsy välliiin, ruokimma elikot ja ossuuskunnan putki tönti vielä putkistossa olevie vessie keskiviikkoiltaan asti. Tuossa viijjen jäläkeen  mulla petti hermo sen vaerran, että sannoen hemestille, että nyt Heikki lähtöö lypsylle ja ei muutako kantturan alle lypsytouhuihin. Ja hemesti se nykäsi sankon kouransilimään ja alako tyhjentämmään kantturoejjen utareita. Kymmenkunta lehmää kerkesimmä lypsää, tae aenaski vähentää niijjen utarepaenetta, kun kello tuli noen 20.40 ja navettaan sytty valot. Onneksi oli puoliksi yhen lehemänrohojakkeen alla, enkä lentäny kattoon asti, kun kilijahin riemusta ja ajattelin että nyt se palasi onni ja rauha tähän paekkaan.

Vaen nyt kello on kohta puoli seihtemen ja lähen vejen ajjoon ja pallaan asijaan myöhemmin