anoppi

 -Kahtokaahan tyttäret sitte että onko se romu vae puoliromu, jolla se tulloo Eiraa hakemaan, saeno tuleva anoppini perheen nuorimmille lapsosille tehessään lähtöä iltalypsyn jäläkeen saunaan tulevan appiukkoni kanssa, joskus syyskierän tietämissä syksyllä 1985.  Se kun oli kiiriny tämä Helli-rouvan tietoon, että perheen viijjennenksi vanhimmalle tyttärelle olisi tänälauvantae-ehtoon tulossa hakukyyti pihhaan asti suluhasen tekele en toemesta. Mitä lie sisarukset ja tuo pitkästi yli kolomekymmentä vuotta samasta kattilasta pottuja noukkinu naesimmeisen alaku sillon supatelleet äetimuorin kuullen ja ulottumattomissaki koettaneet saaha suluhasehokkaasta selevyyttä. Oesikko ollu, nuista autoista puhuttaessa, että aekasempiin vävyjen kulukupelit ei ollu ollet likellekkää niitä naulaltaheitettyiksi sanottuja. Pikemminkii semmosie toesinaan taepaleellejättävie, taekka muuten losuja. 

Ja olihan niitä pienie sievie päetä akkunat täynnä, kun ajjaa lettuutin harmajalla Tatsun 160:sellä pihhaan katellen varulta, että näkkyykö haulikonpiippuja eli kaulimiin käjesnsijoja rakennusten nurkilta. vaen eipä hätiä mitiä, sieltähän se nappisilimänen naurusuu vaalejansinisissä varkuissa ja sammaa sävvyö olevassa lyyssissä ilimausi talon portaejjen yläpäähän ja juosta kipitti tukka hulumuten autooni ikkäänkuin pelälten että josko tuo karkovaa. Niin se lähti auto Uuvvenpirtin pihata ja saattopa olla että kas silimäparrie kuikuili saunanporstuon akkunassa vähä huolestunneen näkösinä ja sanovat tae aenae ajattelivat että saapa nähä.

Niin siinä vierähti aekaa, meni viijjoja ja mahto pari kuukauttaki kulluo, kun kuulosti että ihan saesi pirtissä asti pistäytyö. Minähä pyyhin päevä tolokulla hikkeä otaltani ja kävin assieta läpi pelonsekasin tuntein. Vaen arssinoen sitte, että kun talossa on kuitenni jo nelejällä vanahemmalla siskolla kankipoekaa matkassa, eli osa on jo vihillä ja jollaki ihan vietkalla. Niin kaepa se minnäe tohin talossa kävästä vaekka hätäseltään. Hemesti se oli sissiin vikkuutellu että jouluostosksille tässä tillaan hakemaan jakuulosti niitä kyytiläesi olevan muitaki matkaan lähössä. Nom, se oli joku joulukuun alun lauvvantaeaamupevä, kun sinne lumen sekkaan änkeysi se etellä maenittu Tasuni, kuskilla pyhäkamppeet peällä ja syvänpompotti tietennii ku nykynuorten poppikonneet autoessa ruukovaa tehä. Appiukon tekele se oli nuoriman tyttären kans justiin lähössä Valametilla kauppaan ja siinä muutama sana vaehatettiin. Ihan ili samallaenen hymy isällä kuin tuolla meillä asuvalla naesella, se se pisti heti silimään ja olin jopa havvaehtevani pikkusen huumorin pilikettä silimäkulumassa, joka sittemmin palajastu tosiassieksi. 

Vaen sitte oliki eissä totisempi paekka ja siis portaeta ylös ja sissään. Vähäsen mahto vilunvärreitä selekäpiissä ramahella, kun siitä sissäs haalausin. Hemestitekele se tietenii oli niiku ei mittä hättää ja haalasi mut köökin puolelle, jossa se anopintekele konttasi luututen lattijaa. Sano se sitte pevää ja taesi naurahellakki sevverta, että pahimmat pelot katosi pitkin maanteitä Possiollepäen ja mihin asti lie lentäneetkää. 

Ja niihä siinä sitte kävi, että vävyn ne minusta sae, eivätkä isommin tenelehtineetkää,paeti yhen kerran minun maene oli katkolla. Ja kohan ei oesi ollu ihan se ensimmäenen joulunseutu. Minhähän kun nimittäen koppeusin joulun alla tuon sillosen tekeleen kans ostamaan joululahjoja ja siinä sitte mietittiin että mitästä Kallelle, siis appiukon telkeleelle. Ja minhä oli joskus katellu, kun se kirveen ja kuokkiin kans kisko aiv-rehhuo kantturoelle ulukona olevasta rehuaumasta. Ja kun mulla oli kotona vähä samanlaeset hommat, niin maenihin että minä tietäsin hyvän käsin ja jaloen käytettävän rehunleikkuu värkin helepottamaan rehun nostamista eli irrottamista. No sehän kuulosti passaavan ja niin ostin sen leikkuuterän ja tietennii nuukana miehenä otin maksusta kuitin omalle nimelle verovähennystä vasten.

Niin sae appiukontekele lahjasa, vaen joskus vujenvaehteen jäläkeen oli tullu ossuuskaupasta lasku. Oli kuulemma joku terälasku maksamata.Siinä oli appiukkontekele kynsiny pääsä ruvelle, eikä anopintekelekkää ollu osannu muuta ku arssinoejja että liitykköhän se rehunleikkuu terä tähän jotennii. Oli sitte soetellu illankuhvassa tyttärelleen ja selevittäny asien ja kyselly että onkohan tuo lasku siitä leikkurista. Tuo nykynen vaemo oli tojistanu että rahalla on maksettu ja kuittiki löytyy. No, se ei ollu auttanu ku appiukontekelellä mennä ossuuskaupalle kirkonkyllään ja ruveta selevittämään assieta. No, oli käyny ilimi, että Kalle oli käyny kesällä niittokonneen terälappuja kaupasta, ja oli tehty lappu siitä että on otettu kokkeille, vaen jos eivät oo sopivie niin pallautettaan. Ja ne terät oli ollu väärän mallisie ja appiukontekele oli ne pallauttanu, vaen se lappu oli unehtunu sinne pöytälootaan ja se lasku oli tehy siis veärin perusten. Ja assie oli oejjenuu samanteien. Jälestäpäen oon miettiny, että viisaasti teki anopintekele, kun kysy tyttäreltään eikä multa...

Tässä kun nyt tällähetkellä elellään anopin hautajaesten aattoa (appiukkohan kuoli jo muutamia vuosie sitte), niin oo miettiny tuota assieta, että harvalla on taennu raatita ja ajatukset mennä yhtä palajo yksiin kun meillä meni, ja kun appivanahemmat oli lestaatiuksen uskossa, ja meikäläenen tämmönen tyhjänhölöttäjä pöliskö, tosin kirkkoon kuuluva taparistítty.

Sitä ihmisrievun, aenaski minun syvvämmen ynnä sielunsopukoessa on monijaeta ikävie asijoeta, joko kuultuja eli nähtyjä, jota sillontällön nousoo näkyviin ku jongut tuolla Kostontiellä routimisen eli satteijjen jäläkeen. Vaen on niitä  hyvvieki asijoeta, jotka on saattanu sielun seinämiin tarrautuo koko koparillaan, jotka sillontällön pilivisenä päevänä saattapi kirkastaa maesemata tolokusti. Semmonen assie saattaa tulla kuultuo joko vahingossa taekka se sanoja sannoa rytkäyttää sen sponttanisti ja se saattaa olla hyvinnii iso assie kuulijat elämässä, Ja mainhen tässä nyt yhen assien, minkä tuo anoppi sannoa säkäsi erräänä heinäkuunlopun iltana seivästäessämme kauroja Purnuvaaran rinteessä. Se sano, että voi kun oesi meilläe tuommonen poika.


Kiitokset anoppi


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kometiijjaa

Aeralle

voe tounalt