Röpötööri

 Hyvvää elokuun 26. päevän ehtoota, vettä sattaa ja ilta pimenöö. Koera haukkuo louskuttaa häkissäsä ja kissa mahtaa köllötellä liiterin alla taekka lienekkö puskeutunu vanhaan talloon jonku ryysykasan peälle köllöttelemään. Kanttura paskoo navetassa allesa ja saattaapa jollakulla nestemäenennii jätös ripistä looriin ritilöejjen välistä. Seittemensattaatuhatta kärpästä tutkii ommaa anatoomijaasa navetan katossa, tae siis laepijossa ja tutkaeloo, että montako jalakaa pittää olla katossa kiinni ettei puttoa. Ja jos putovaaki, niin eihä kärpäselle silon mittäää satu, sen kun panno siipesä väpättämmään ja lentää lehmän kylykeen veritöehin...  Ja välliin ronklahtaa maetohuoneen puolella jäehytyskonneisto peälle, taekka aenaski se sekottaja ja räystäeltä tippuu vettä ja ne vesiatomit pyrkiytyy kulukeutummaan alamäkkeen, ensinnä Kostonjärveen, siitä Kostonjokkeen, iijokkeen ja aena merelle asti. Vaen eipä maha navetan katolta puonnu vesipisara, vae mikä atomi liekkää, palajo keretä m...

  Ooti riippurinnoelle On maalimassa kaunevutta on nähty monet kerrat ja missilöesten perrään kuolaavatten rahaherrat ne lompakkovvaan avvaelee ja rahoellasa muka, rakkavutta ostaa vaen minä tahon runossani essiin kunnon riippurinnat nostaa Oe kuinka ovat kauniit rinnat eukon syrjäseuvvun tilan joka näehinpäeviin kohe onpi ollu pelekän pilan ei kässää herrat helssinkissä niistä annettu on lasten pienten hyvinvoenti ei niiijen peätarkotus oo suinkaan ukkoin ilakoenti Oe riippurinnat vanahaen mummain tahi äetin suuren perheen kun luoja niitä suunntteli tuskinpa se teki erheen ei niihin tarkotettu silikoonie ei pijä niijjen sojotella kuuhun kyllä Hente tietää että ei ne millään meinaa mahtuo suuhun Oe riippurinnat ulujaat teitä kaksinkäsin hellin te pienten lasten pelastus paras kyytipoeka vellin vaekka josku nännit oli rikki sillon maetovakin annoet kyllä ja lepäs ukkoen silimät vaekka oli villapaeta yllä…

  Oe Koellismoa Siellä rajamaella Kaenuun-Lapin oot siunaama sä, usejamman leipäpapin oot synnyinseutu, monen politrukin niitä eänestimmä, itekukin Oe Koellismoa maa huppaelijaen, öhymaastureitten seotu kuoppasijen sorateitten No, on toki jossaen tervateitä jotka kaapunteihin vievät meitä Oe Koellismoa Oot kuin kukkapenkki poroen syömä kuin heinäpelto, satteen maahanlyömä ja ne marjamaasi satumaeset joeta hyövyntää vaen taemaalaeset Oe Koellismoa On siellä jossaen raja Vennään sieltä halapaa pensaa, sinne mennään Sinä tojellae oot kaekkea tätä ja jo joku laatii vastakirjelmätä... Oe Koellismoa Nyt vihtoen katsees tähtiin nosta tuo lapses essiin vesakosta on niillä taetoa, on tiejon määrää ja kato, ne ihan ite kohta häärää

On Suomen kesä kauneimmillaan kun pellot orastaapi ja sitä viljelijä katsoo myhäellen kohta siitä sadon saapi ja kaunista on silloinkin kun on hillankukat suolla moni marjastaja haaveilee kohta poimin niitä tuolla - On Suomen kesä kauneimmillaan kun tuulee ja ukkostaapi ja kun aurinko etehensä pilviverhon tumman saapi ja kaunista on katsella sateen jälkeen nurmen pintaa ja kun linnut lauluun yhtyvät se vasta lämmittäpi rintaa - On Suomen kesä kauneimillaan kun on alavilla mailla kuuraa sillon hätäismmät kalamiehet jo etsiskelee tuuraa voi miten kaunista on katsella kun aurigossa usva nousee maasta ja kun lehmät viimeisiä ruohoja syöskentelee haasta - On Suomen kesä kauneimmillaan kun jo yönsä hämärtyvät ja kun pelloilla jo kellastuvat vihneinensä ohranjyvät ja se vasta kaunis sillon on kun ensimmäiset tähdet näämme sillon pirttiin mennessämme niitä ihaelemaan jäämme.

Ajelinpa Teussilla kottiin kun tein heinähommija tuskinpa uskotta  tätä uutispommija tuossa Risuperän pitsillä tae siinä levikkeellä läsötti vähä kuulusampi pirssi jolla Nyyjoorkissa ajella päsötti Se kuulusa ukko ihan ite Kottonin Jerry ei monellekka teistä moesie ponkaustuloksie kerry ja veneraeleri oli perässä sen Jakuaarin likkö se mukaasa ottanu myös sen Neville-vaarin Ja matkassa tiennii on kans se Tekkerin Pili oesko niille läsähtäny Äh-pee-iistä lomarahatili Taekka naenenni oesi voenu lähtejä mukkaan se Amelie Purtu muistaako kukkaan Jonka kanssa nuorena Jeremijas tyyläsi ja sitä neitosen äeti paheksuven kyyläsi Ja kahen kaet ne kanoja maaseuvvun rauhassa kahto ja Jerryllä ujjouvvet nakkeli kun se Amelieta pussata tahto Mutta nyt kaet ne viimme yön uisteli tuolla Kostlla, luulen Ja aamulypsylle mennessä nauruo Amelien kuulen leiripaekkana heillä on se Petäjäsaari ja jo illasta   lie s...

Peräkylän Pera Tämä on runo kovin surullinen peräkylän vanahastapojasta jonka illalla näen karikoevan verkusonnie sarkaojasta ja tietennii se ketju sattuki välliin missä venttiiliki on ja sen verkusonin takaratas oli kohta ihan ilimaton Minut pijan appuun se soetteli -kae se teussi käyntiin lähtöö sulla minä tietysti appuun luppausin vaekka onki rehunteko kesken mulla niin saatiin kone poejjes ojasta ja paekattuoki se ratas ja kohta keittijössä oltiin me Pera kahavinkeitintäsä latas Sitte jottaen silimissäsä näjin taesi keverilla olla paha mieli ja jostaen syvemmästä asijasta myös kertoeli kehon kieli niin Pera pöyvvän eäreen istahti -oesko tähän tautiin insrumenttie sulla kun mieleni teksis syväntäni vähäsen purkaa mulla Minä koetin siinä vitsaella tiijjän minä syvänasijoesta toki kun joetae vuosie taakseppäen multa sitä porkkasi kartioloki ja sitä tietokonneen ruuvusta saen omin silimin syynäellä että syvänasijoe...

Se on runon ja suven päevä ja Eino Leinon päevä, niin toki on runolla paeskattava... Hymmyilevä Lutunen - Meijjän Lutusella hammasta särki maijjontulo ehty sillä sumeni järki - Se parresasa huuti niiku kiimassa oesi josko tuolle keinosonnin tilata jo voesi - Vaen ei keretty soettaa se puhu mulle sipiä -voe isäntä kun kolottaa mulla hammasta pipiä - -Että oesikko kirkolla hammaslääkärie hälle -se jo eläkkeelle jäe minä vastasin tälle - Ja se Lutunen paeneli sorkallasa kipejätä poskea vaen minun se ei luvannu etes hohttimilla koskea - Sen sitte laetumelle laskin siellä kae sen helepompi oesi tijja vaekka hammas siellä parata voesi - Ja kun se navetalle palasi se nuin levveästi hymmyili mulle vaen miten lienee lukija tämä menneekö täyvvestä sulle?