Ojankaevuo

Ojankaevuo

Sehä on toas käsillä se aeka vujesta, kun usseammassa kortteerissa heiluu naesarmeijja ja kuurovaa katonrajjaa, paestaa nissuo, silittää läninkie ynnä rässihousuo ja kahteloo lipastoenlootiista kavonnutta lyyraa kiinnitettäväksi sen tämänkevväesen rinnalle. Tae jos kysseessä on  tallouvven ensimmäenen ylioppilas, niin juosta repattaa koruliikkeeseen ostoksille. Eikä ihan anhitonta oo meno niissäkkää tallouksissa, joesta joku jäläkikasvusta valamistuu ammattiin. Saapi sitä niissäe tallouksissa hemestit ja jäläkikasvut kelekkeänä olla.

Ja meikälenen se istuu raktorin kopissa ja kahteloo, että sepä on toas liiterintauspellon lanttopaekkaan jeäny hyvänlaesesti vettä seisoksimmaan. Että oesi siinä  ojankaevuuta. Ja huokasoo siinä syvvään, kahteloo vasemmalle yläviistoon haekein mielein, kun mieleen tuluvahtaa systerin ylioppilasjuhulat kolomenkymmenenkolomen vujen takkaa. Meikäläesen koulutushistoriijjaa oli sillon kävellä lerppasta onnikasta laskeuvvuttuoni kotikartanolle peästötojistus lakkarissa.

Loekin kotimökin portat ylös meleko keposin askelein, sillä taskussa oli kohtuuhyvät paperit ja olihan systerille sentään tolokun juhulat tulossa ja ossaelin peäseväni itekki herkuttelemaan. Eikä taennu olla pelekoa siitä perinteisesta koulujen peättymispäevän työjolohastakkaa, nimittäen pellolle ajettujen sontaläjjiin levittelystä. Aukasta näppäsin uluko-oven ja näjin että isäukko se yritteli käytävän peilin eissä sittoa ravattie kaulaasa sen näkösenä että ei ollu kovin sakejaan sitä hommaa nykyvuosina harrastanu. Soattopa tuolta joku kirosanaki lipsahtoa siinä äherrellessä. Kirkonkyllään se teki siinä lähtöä äetin ja tietennii sen lakitettavan kans. Vilikasipa tuo sitte minnuun, eikä kysyny tojistuksesta halastuo sannaa, sannoa näppäsi vaen että siellä oesi liiterin takana ojan kaevuo.

Niinpä ei auttanu ku vaehettaa kamppeet ja lähteä ojankaevuun. Sieltä savilitkun sejasta sitte kahtelin kun PV-Volovo katosi kirkonkyllää kohen ja jos en kovin palajoa eholle paa, niin mieli ei ollu ihan parasta laatuo, ei likellekkää. Vaen eihä siinä ollu vaehtoehtoja, sen kun lyyvvä lapijota savveen ja kuopasta savinen poakku toesesa jäläkeen pellolle.

Pallaeli se Volovoki muutaman tunnin peästä kirkolta ja kohta rupesi vieraeta ilimaantummaan. Kahtelin hikisen lippalakin alta tulijoeta ja nakkelin entistä ahaneemmin savivellie saralle. Kaeppa sen joku tulijoesta huomasi minut ja maenihti talonväjelle, kun äeti tuli pijan portaelle huutelemmaan minnuo sisälle. Ja niin minä kävellä rontostin talloon vaatteijjen vaehtoon kuin se Muumäjen Akusti aenae. No, heivataan vähä, luikahin ku pahantekkie saunan puolelle pesulle ja sieltä kammariini vaatteijjen vaehtoon.

Että tämmösie sitä tulloo meikäläesen mieleen aena tähän aekaan, kun Suvivirren ensimmäeset tahit alakaa pääkopassa soijja. Jäläkeenpäenhän tuo ojankaevuu enemmännii naurattaa ku suivauttaa. Vaen onneksippa olokoon kaekkiille koulusa peättäneille, lakilla tae iliman juhuliviille. Se on hyvä kun ammattiinvalamistujjieki tänäpäevänä juhulitaan, että annetaan nuijjen ojankaevujen olla, kerkijäähän ne hommat tehä ensviikollae, taekka ens vuonna, ja jos vanahat merkit pittää likikää paekkasa, niin tuo alussa maenittu lanttopaekka on entisellään seoraavat kakskytä vuotta.